Islannissa lähes kaikki lapset käyvät päiväkodissa kaksivuotiaasta eteenpäin. Miten on mahdollista, että jään ja kuumien lähteiden saarivaltio vain 350 000 asukasmäärällään on yltänyt tähän?
Vuonna 2001 Islannissa astui voimaan vanhempainvapaajärjestelmä, jossa yhdeksän kuukauden vanhempainvapaasta molemmat vanhemmat pitävät vuorollaan kolme kuukautta ja lopun kolme kuukautta he voivat sopia keskenään.
Kaikki työntekijät maksavat 6,85 prosentin sosiaalimaksun valtiolle ja osa tästä käytetään vanhempainvapaisiin. Lasta hoitava saa korvausta 80 prosenttia palkasta. Toki Suomessa vanhempainvapaan aika on pitempi, mutta käytännössä sen käyttävät pääosin äidit.
Islannin tavoitteena on pidentää vanhempainvapaa 12 kuukauteen.
Lapset syntyvät sukuun
Voi kysyä, miten lapsenhoito onnistuu vanhempainvapaan jälkeen. Islannissa yli kymmenen vuotta asuneen Satu Rämön mukaan lapset syntyvät sukuun ja on hyvin yleistä, että isovanhemmat tai muut sukulaiset hoitavat lasta ennen päiväkotiin menoa.
Alle kaksivuotiaille lapsille on tarjolla myös perhepäivähoitoa, johon pienituloisimmat saavat tukea. Hyvätuloiset palkkaavat itse hoitajan.
Islannissa naiset menevät töihin vanhempainvapaan jälkeen.
Hallitusohjelmassa on tavoitteena pidentää vanhempainvapaa 12 kuukauteen, josta molemmat vanhemmat pitäisivät vuorollaan viisi kuukautta ja lopusta voisi sopia. Mallin eri vaihtoehdoista käydään parhaillaan keskustelua.
Lapsille järjestetään toimintaa
Vaikka syntyvyys on laskenut viime vuosina, se on korkeampi kuin Suomessa. Islannissa nainen synnyttää 1,7 ja Suomessa 1,49 lasta.
Rämön mielestä Islannissa elää vahvasti suvun yhteisöllisyys ja lapsilla on ympärillään useita heistä välittäviä aikuisia. Lasten kanssa tehdään asioita yhdessä, ja Reykjavikissa vanhemmat ja lapset voivat käydä samaan aikaan kuntosalilla, jossa lapsille on omaa toimintaa.
Kouluissa on erilaista kuntien tukemaa urheilu- ja muuta toimintaa koulupäivän jälkeen. Urheiluseurat järjestävät jopa kuljetuksia koulusta kotiin. Näin vanhempien ei tarvitse lähteä illalla työpäivän jälkeen viemään lapsia harrastuksiin.
Satu Rämö on huomannut, että islantilaiset ovat omanarvontuntoisia ja mielestään maailman parhaita.
– Täällä tärkeintä on, että kaikki lapset pääsevät osallistumaan peliin ja yhdessä iloitaan, vaikka aina pallo ei menekään maaliin.
Matkailu nosti talouskriisistä
Islannin talous on toipunut 2000-luvun alun talouskriisistä ja työvoimasta on pulaa. Tulivuori Eyjafjallajökullin purkaus ja koko Euroopan lentoliikennettä vavisuttanut tuhkapilvi lisäsivät kiinnostusta Islantiin.
Matkailubuumi on jatkunut ja turistien määrä on kasvanut vuosittain yli kahteen miljoonaan.
Nykyisin turismi tuo suuren osan valtion ja ihmistenkin tuloista ja matkailu työllistää suurimman osan.
Maaseudulla kasvatetaan lampaita ja pidetään sitkeitä islanninhevosia, kasvatetaan viljaa ja tuotetaan maitotaloustuotteita. Tunnetuin tuote lienee paljon proteiinia sisältävä Suomessakin monien kuntoilijoiden suosima skyr. Skyrin vienti tuo nykyisin ison osan vientituloista.
Islanninhevosten puhtautta varjellaan tarkasti eikä maahan saa tuoda mitään muita hevosrotuja. Monen kaupunkilaisen siteet maaseutuun ovat vahvat ja sukulaisten tiloilla vieraillaan myös auttamassa tilan töissä.
Töihin tarvitaan kaikki
Kun väkeä on vähän, tärkeää on saada työllistettyä myös naiset. Tämä on antanut pontta sille, että tasa-arvoinen palkkalaki säädettiin. Ja sillekin, että myös isillä on lakisääteinen vanhempainloma.
Islannin palkkatasa-arvolaki velvoittaa työnantajat maksamaan samasta työstä samaa palkkaa sukupuolesta riippumatta. Nykyisin esimerkiksi päiväkodin henkilökunnasta kymmenisen prosenttia on miehiä.
Maa on kokenut pärjäävänsä omillaan. Nuoret joutuvat usein lähtemään muihin maihin opiskelemaan, sillä kaikkia aloja ei voi opiskella Islannissa. Monet menevät myös töihin, vaikkapa Ruotsiin säästämään rahoja asunnon hankkimista varten ja halvemman elämisen perässä.
lehti 