Suomen perhoslajien kannoissa on tapahtunut isoja muutoksia kymmenen viime vuoden aikana.
Keväällä valmistuneessa uhanalaisarvioinnissa muuttui kaikkiaan 352 perhoslajin luokitus. Muutoksista 200 tapahtui huonompaan ja 152 parempaan suuntaan. Lisäksi 49 tulokaslajin katsottiin vakiintuneen osaksi Suomen lajistoa.
Suomessa tavatuista 2 600 perhoslajista 2 362 lajin katsottiin tuoreessa arvioinnissa lisääntyvän Suomessa vakiintuneesti. Vakiintuneista lajeista 421 arvioitiin uhanalaisiksi.
Lisäksi Punaiselle listalle sisällytettiin 20 Suomesta hävinnyttä lajia sekä 261 silmälläpidettävää ja 14 puutteellisesti tunnettua lajia. Yhteensä Punaisen listan lajeja on perhosissa 716 eli lähes joka kolmas Suomessa vakiintuneesti lisääntyvä perhoslaji.
Uhanalaisimpia ovat moniin pikkuperhosheimoihin kuuluvat lajit sekä päiväperhoset. Näissä heimoissa on paljon toukkavaiheen ravintokasvispesialisteja, joiden populaatiot ovat yleensä pienialaisia laikkuja tai niiden esiintymisalueet sijaitsevat kaukana toisistaan.
Ilmastonmuutos vaikuttaa
Ilmaston lämpeneminen ja lajien elinympäristöjen heikentyminen ovat merkittävimmät syyt perhoskantojen muutokselle.
Eteläinen perhoslajisto on hyötynyt ilmaston lämpenemisestä, mikä selittää valtaosan ”vanhoilla lajeilla” tapahtuneesta 152 myönteisestä muutoksesta sekä lähes 49 uuden tulokaslajin vakiintumisen. Lämpenemisestä hyötyvät erityisesti jalopuulehdoissa sekä perinneympäristöissä ja muissa ihmisen muuttamissa elinympäristöissä elävät perhoset.
Sen sijaan pohjoinen perhoslajisto on kärsinyt ilmaston lämpenemisestä. Monien boreaalisen havumetsän ja soiden perhosten esiintymisalue on siirtynyt useita satoja kilometrejä pohjoiseen. Erityisesti tunturilajisto on uhattuna, sillä niillä ei ole mahdollisuutta siirtyä pohjoisemmaksi.
Noin sadan lajin arvellaan kärsivän ilmaston lämpenemisestä, ja yli puolella niistä toisena taantumisen syynä on elinympäristöjen heikentyminen. Edelliseen vuoden 2010 arviointiin verrattuna ilmaston lämpenemisestä kärsivien perhoslajien määrä on kasvanut yli kymmenkertaiseksi. Ilmastonmuutoksen vaikutukset pystyttiin ottamaan nyt entistä paremmin huomioon.
Suurin syy elinympäristöissä
Elinympäristöjen heikkeneminen on edelleen suurin perhoslajien taantumista aiheuttava tekijä. Se on merkittävin syy yli 150 perhoslajin taantumiseen. Taantuvia perhoslajeja on erilaisissa perinneympäristöissä ja muissa ihmisen muuttamissa elinympäristöissä, mutta myös rannoilla, soilla ja metsissä.
Kaikkein niukkakasvuisimpien ketojen ja nummien lajiston tilanne heikkenee edelleen ja niiden esiintyminen keskittyy lähes pelkästään uusympäristöihin kuten lentokentille, tie- ja ratavarsille, ampumaradoille ja avoimille sorakuopille. Perhosten suojelun huomioiminen liikennealueiden reunamilla on kustannustehokkain, mutta aivan liian vähän hyödynnetty keino edesauttaa uhanalaisten perhoslajien säilymistä.
Toiseksi eniten Punaisen listan perhosia esiintyy metsissä. Metsien uhanalaiset perhoset keskittyvät lehtoihin, jossa kuusettuminen ja pienten aukeiden umpeutuminen ovat keskeisiä uhkia. Metsäluonnossa kielteisin kehitys on tapahtunut vanhempaan kuusimetsään sidoksissa olevassa lajistossa.
Ensisijaisesti rannoilla esiintyvien perhosten tilanne on varsin huono. Rantojen 200 perhosesta yli puolet on joko uhanalaisia tai silmälläpidettäviä.
Soiden perhosista edelleen suhteellisen pieni osa on uhanalaisia.
Tuntureilla ensisijaisesti esiintyviä perhosia on melko vähän, kaikkiaan 72 lajia, mutta niistä 80 prosenttia on joko uhanalaisia tai silmälläpidettäviä. Kaikkein arktisimmat perhoslajit uhkaavat hävitä kokonaan Suomesta lähimpien vuosien tai vuosikymmenien aikana.
uutiskirje 
