Ravi Naikilla on vajaan hehtaarin kokoinen maatila Intian eteläisen Karnatakan osavaltion Länsi-Ghatien vuoristossa sijaitsevassa Shattigerahallin kylässä. Sähköverkko ei yllä tänne, eikä kylään ole edes maantietä.
Naik halusi kasvattaa banaaneja, mutta hänellä ei ollut varaa ylimääräiseen kasteluun kerosiinikäyttöisellä pumpullaan, joka jo muulla käytöllä maksoi hänelle kuutisen euroa kuussa. Siksi hän joutui tyytymään viljelemään areca-pähkinää, joka vaatii vähemmän vettä, mutta josta myös saa markkinoilla banaaneja heikomman hinnan.
Eräänä päivänä Naik tapasi paikallisen aurinkoenergiayhtiön SELCO:n teknikon. Teknikko etsi lähistöltä lammen, joka oli riittävän lähellä, jotta puolen hevosvoiman aurinkovoimalla toimiva pumppu jaksoi pumpata kasteluvettä Naikin kasvimaalle.
Ruoka- ja vesipula voi laukaista yhteiskunnallisia levottomuuksia.
Kun Ravi Naik nyt pystyy kasvattamaan banaaneja, hänen tulonsa ovat kaksinkertaistuneet. Maatila on muuttunut omavaraiseksi ja puhtaaksi, eikä Naikin enää tarvitse murehtia fossiilipolttoaineen hinnan heilahteluja mustassa pörssissä, josta hän joutui polttoaineensa ostamaan. Lisäksi banaaneista on tullut 56-vuotiaan Naikin pojanpojan lempivälipala.
Intia vesikiistojen keskiössä
Intialaisittain Ravi Naik voi pitää itseään onnekkaana. Maailman resurssien instituutti listaa 17 maata, joita uhkaa äärimmäinen vesikriisi. Intia on listan kolmastoista.
Intia on suuren väkimääränsä vuoksi muita alttiimpi vakaville seurauksille, jotka voi laukaista jo lyhyt kuivuuskausi, kun kysyntä ylittää tarjonnan. Intian väkiluku on kolme kertaa suurempi kuin kriisilistan muilla 16 maalla yhteensä.
Vuonna 2014 YK varoitti, että Intian niemimaa saattaa joutua vesikriisiin ja konfliktiin, jonka keskiössä on maantieteellisen sijaintinsa vuoksi Intia. Intia saattaa ajautua vesikiistaan Pakistanin, Kiinan ja Bangladeshin kanssa, sillä Indusjoki, Ganges ja Brahmaputra ovat elintärkeitä kaikille näille maille.
Jo nyt useilla intialaisilla osavaltioilla on pitkittyneitä juridisia ja poliittisia kiistoja veden jakamisesta.
Vesipulasta vallankumous?
– Kokemuksesta tiedämme, että ruoka- ja vesipula voi laukaista yhteiskunnallisia levottomuuksia ja jopa vallankumouksen, Jim Woodhill Australian ulkomaankauppaministeriöstä sanoo.
– Kokemuksesta tiedämme myös, että maanviljelyksen, energiasektorin ja teollisuuden ajama kilpailu maa- ja vesiresursseista kiihtyy. Etelä-Aasiassa on valtavan inhimillisen tragedian potentiaali, jos maat eivät riittävän nopeasti siirry kestävyyden ja ilmastoresilienssin tielle, Woodhill toteaa.
– Ongelman ydin on heikko hallintojärjestelmä. Vaurauden luominen ja jakaminen ei enää riitä, meidän täytyy lisätä poliittiseen päätöksentekoon ilmastonmuutokseen vastaamisen ulottuvuus. Tieteen, uusien päätöksentekomuotojen ja kansalaisten osallistumisen täytyy kulkea käsi kädessä, Jim Woodhill lisää.
uutiskirje 
