Vanhustenhoivan skandaalimaisen heikko taso keskustelutti ennen eduskuntavaaleja. Intohimot asian ympärillä velloivat kovaa ja korkealla. Korjausliike kulminoitui hoitajamitoituksen nostamiseen 0,7:ään.
Pääministeri Antti Rinteen (sd.) hallitus kirjasi keväällä Säätytalon neuvotteluissa hoitajamitoituksen nostamisen. Rinne vahvisti Sdp:n ministeriryhmän kesäkokouksen yhteydessä elokuussa, että hoitajamitoitus tulee lainsäädäntöön syksyn aikana.
Esitystä odotetaan perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurulta (sd.). Lupauksen toteuttaminen ei ole yksinkertaista. Ilma on sakeanaan arvailuja hoitajien ja rahan riittävyydestä.
Noin 10 000 hoitajan eläköityminen lähivuosina nostaa uusien hoitajien tarpeen lähes 15 000:een.
Kohu vanhushoivan puutteista ei poistanut ongelmia
Kohu vanhushoivan puutteista lähti liikkeelle Esperi Caren ja maan suurimman yksityisten vanhushoivapalvelujen tuottajan Attendon hoivapaikoista. Myös Mehiläisen vanhushoivasta löytyi moitittavaa.
Elokuun alussa lupa- ja valvontavirasto Valviran ylijohtaja Markus Henriksson kertoi Uutissuomalaiselle (12.8.), että vanhustenhuollon ongelmat eivät ole poistuneet. Henrikssonin mukaan Suomessa on aivan liikaa yksiköitä, joiden toiminnassa on vakavia epäkohtia.
Yksityinen hoiva-ala on puolustautunut vetoamalla työvoimapulaan. Esimerkiksi heinäkuussa uhkasakon saaneen Kangasalla sijaitsevan Attendon hoivakoti Herttuattaren pitkään jatkuneita vakavia vanhusten turvallisuutta uhanneita asioita perusteltiin rekrytointiongelmilla.
On epäilty, että mitoituksen nostaminen jää kuolleeksi kirjaimeksi, koska alan työntekijöitä ei ole tarpeeksi.
Alan ammattiliitot kannattavat mitoituksen kirjaamista, mutta ei ehdolla millä hyvänsä. JHL:n toimialajohtaja Teija Asara-Laaksonen ja Superin puheenjohtaja Silja Paavola painottavat, ettei 0,7:n vähimmäismitoitus saa olla maksimi. Hoidontarpeen kasvaessa vanhukset tarvitsevat enemmän hoitoa.
– Ihmisten eliniän noustessa on varmaa, että niin koti- ja laitoshoidossa kuin tehostetussa palveluasumisessakin on entistä enemmän myös heikkokuntoisempia ja enemmän ihmisen antamaa hoivaa tarvitsevia ihmisiä, muistuttaa Asara-Laaksonen.
Lääkettä hoitajapulaan kunnon työehdoista
Asara-Laaksonen ja Paavola eivät näe vanhushoivan työntekijätilannetta mustavalkoisesti. Vanhushoivaan kouluttautuneita lähihoitajia voisi houkutella alalle kunnon työehdoilla. Työntekijöiden kiusana ovat etenkin yksityisellä hoiva-alalla osa-aikaisuudet sekä nolla- ja runkosopimukset.
– Hoitohenkilökunnalle jää enemmän aikaa hoitotyöhön, kun alalle palkataan lisää myös hoiva-avustajia. Lähihoitajien tehtäviä ei kuitenkaan saa siirtää hoiva-avustajille, Asara-Laaksonen muistuttaa.
Paavolan mukaan koulutusmäärät jopa saattaisivat riittää, jos koulutetut ihmiset pidetään ammatissa.
– Siihen auttaa työnkuvan kirkastaminen ja inhimillisemmät työolosuhteet.
Työkuormaa on lisätty. Yhdellä hoitajalla saattaa olla ympärivuorokautisessa hoidossa jopa 7–8 vanhusta aamuvuorossa, ja iltavuorossa tätäkin enemmän.
– Yksin yövuorossa voi olla jopa 50 vanhusta tai ylikin. Tilanne on kestämätön. Tähän päälle vielä tukitöitä. Uudet työntekijät eivät jaksa, sanoo Paavola.
Suuri ongelma on, ettei vanhushoiva houkuttele hoitajia terveydenhuollon ja lasten päivähoidon tai varhaiskasvatuksen tapaan.
– Tätä kuvastaa se, että vanhushoivan ulkopuolella työskentelee noin 10 000 vanhusten hoitoon pätevöitynyttä lähihoitajaa ja muuta ammattihenkilöstöä, sanoo Asara-Laaksonen.
Inhimillistä hoivaa kaiken kuntoisille
Valviran tuoreen suosituksen mukaan itsenäisesti kulkevan ja pääosin yhden hoitajan auttamana selviävän vanhuksen hoivamitoitus on 0,5. Vuodehoidossa ja vaikeista käytöshäiriöistä kärsivän vanhuksen hoitohenkilön tarve on 0,7. Laatusuositus mahdollistaa myös hoiva-avustajien käytön.
Näitä suosituksia on työvoimapulaan vedoten kierretty. Mikään ei takaa, että vuosia jatkuneet ongelmat korjaantuvat säätämällä pakolliseksi minimit, jotka nyt ovat suosituksia. Työntekijöiden tarpeesta ei ole laajaa yhteistä näkemystä.
– Kuntaliiton arvio 4 500 uudesta hoitajasta lienee lähellä oikeaa. Lisäksi 10 000 hoitajan eläköityminen lähivuosina nostaa uusien hoitajien tarpeen lähes 15 000:een, arvioi Asara-Laaksonen.
Hän muistuttaa, että laitoshoidon rinnalla on varmistettava myös kotihoidon henkilöstöresurssit.
Paavola muistuttaa tosiasiasta, että kaikki kunnat ja kuntayhtymät ovat nostaneet hoitoon pääsyn kynnystä.
– Ympärivuorokautisessa hoidossa potilaiden ja asukkaiden hoitoisuus on hyvin samankaltaista, vaikka sairauksia on erilaisia. Kaikkialla tulee akuutteja tilanteita, kaatumisia, aggressiivisuutta ja kuolemia. Inhimillistä on, että mitoituksessa otettaisiin nämä huomioon, Paavola muistuttaa.
Kymmenkunta vuotta vanhushoivaa pitkäaikaislaitoksessa seurannut työntekijä kärjisti, että aikaisemmin vanhukset tulivat hoivapaikkaan kävellen. Nyt on toisin.
Eroon vanhushoivan aliresursoinnista
Helsingissä on arvioitu hoitajamitoituksen nostamisen tarkoittavan 40–45 miljoonan euron lisäkustannuksia. Monien kuntien talousluvut ennakoivat kiristyksiä kuntatalouteen, jopa yt-neuvotteluja.
Asara-Laaksonen näkee yhtenä syynä vanhushoivan aliresursointiin Sipilän hallituksen päätökset. Hallitus leikkasi kuntien valtionosuuksia, pakotti työmarkkinat taipumaan kuntataloutta leikkaavaan kiky-ratkaisuun ja teki leikkauksillaan historiallisen suuren loven ammatilliseen koulutukseen.
– Tästä johtuu pitkälti vanhuspalveluhenkilöstön aliresursointi, sanoo Asara-Laaksonen.
Hän muistuttaa myös Tampereen yliopiston gerontologian professori Marja Jylhän arviosta, jonka mukaan palvelujen aliresursointi yhdistyneenä kuntien taitamattomaan kilpailutukseen ja yritysten voitontavoitteluun on perussyy vanhuspalvelujen ongelmiin.
– Rinteen hallituksen ideologinen pohja ei nojaa yritysten voitontavoitteluun. Tämä antaa uskoa parempaan, sanoo Asara-Laaksonen.
lehti 