Sri Lankan rannikkoja on siunattu vaikuttavan suurella valaskannalla. Maan aluevesillä on havaittu 26 valaslajia, jotka muun maailman valaista poiketen pysyttelevät samoilla seuduilla ympäri vuoden. Jos haluaa nähdä valaita luonnossa, Sri Lankassa se onnistuu lähes takuuvarmasti.
Sri Lankan valaiden ei tarvitse muiden hetulavalaiden tavoin kiertää maailman meriä ravinnon perässä. Voimakkaat merivirrat, väkevä monsuuni ja kymmenet ravinteista rikkaat trooppiset joet tuottavat riittävästi ravintoa niin pikkukaloille kuin valaillekin.
Suotuisaakin kehitystä
Sopivilla kannustimilla ja koulutuksella kalastajia voitaisiin innostaa oppaiksi valaiden katselijoille.
Koko maailman valaiden määrä näyttää olevan pikkuhiljaa kasvussa eurooppalaisten ja amerikkalaisten valaanpyytäjien parin vuosisadan mittaisen säälimättömän saalistuksen jälkeen. Sinä aikana esimerkiksi sinivalaat vähenivät 350 000:sta korkeintaan 15 000:een ja kaskelottikanta leikkautui 98 prosenttia.
Suotuisasta kehityksestä huolimatta valaskannat tuskin enää palaavat entiselleen, ja varsinkin sinivalaskannan toipuminen on ollut hidasta.
Australia kielsi valaanpyynnin jo vuonna 1978, ja kansainvälinen valaanpyyntikomissio taipui kieltoon 1986 – tosin Japani, Islanti ja Norja eivät kieltoa noudata, vaan väittävät pyytävänsä valaita tieteelliseen tutkimukseen.
Näiden kolmen maan arvioidaan surmanneen viimeksi kuluneiden neljän vuosikymmenen aikana noin 50 000 valasta.
Rahtilaivat pahin uhka
Etenkin ennen itsenäistymistään Sri Lanka oli valaiden teurastuksen epäsuora apuri, sillä valaanpyyntialukset hakivat maan satamista vettä ja muita tarvikkeita. Kun Gallen rantakaupunkiin perustettiin Yhdysvaltain konsulaatti vuonna 1857, sen pääasiallinen tarkoitus oli palvella yhdysvaltalaisia valaanpyytäjiä.
Nykyään Sri Lankan vesien pahin uhka valaille ovat rahtilaivat. Laivojen pinnanalainen melu sotkee valaiden keskinäistä viestintää ja törmäys laivan kanssa helposti johtaa valaan kuolemaan.
Valaiden lajikehityksen vuosimiljoonien aikana mikään ei ole valmistanut niitä valtamerilaivojen kaltaisiin vaaroihin.
Sri Lankan vesillä rahtilaivoja onkin pilvin pimein. Maa on riippuvainen kansainvälisestä kaupasta eli konttilasteissa seilaavista jättilaivoista. Tämä tekee laivaliikenteen määrän rajoittamisesta vaikeaa, ellei mahdotonta.
Laivojen reittejä sen sijaan voidaan rukata ja vauhtia hiljentää, mutta silloinkin talous sanelee muutosten rajat. Mitään sääntelyä ei vielä ole.
Ekoturismin mahdollisuudet
Sri Lankan rantavesillä purjehtii myös suuri määrä kalastusaluksia, jotka tarjoavat työtä tuhansille. Monien kalastajien asennetta valaidensuojeluun kuvataan cowboy-henkiseksi, joten valistukselle on suuri tarve.
Sopivilla kannustimilla ja koulutuksella kalastajia voitaisiin kuitenkin innostaa oppaiksi valaiden katselijoille.
Valaat, ja etenkin sinivalaat, ovat elävinä rahanarvoisia mille tahansa kansakunnalle, jonka rantavesillä ne uiskentelevat. Ne ovat mahtavia turistimagneetteja.
Valasbongaus voisi tehdä Sri Lankasta ekoturismin menestystarinan, kunhan viranomaiset ja turismiteollisuus yhteistuumin takaisivat niin valaiden katselijoiden kuin itse valaidenkin turvallisuuden.
lehti 