Inkojen muinoin viljelemien, nyttemmin superruuaksi nimettyjen revonhäntiin kuuluvan amarantin ja kvinoan siemenet ovat runsasproteiinisia, vähähiilihydraattisia ja sisältävät runsaasti hivenaineita ja mineraaleja.
Inkat kasvattivat monia viljoja ja vihanneksia, hedelmiä, papuja ja mukulakasveja. Espanjalaisten valloittajien tultua alkuperäiskasvit korvattiin eurooppalaisilla ja monet niistä katosivat kokonaan. Niiden ravitsemuksellisen arvon selvittyä inkojen kasveja on ryhdytty jälleen viljelemään.
Andien kasvit viihtyvät Himalajalla
Amaranttia kasvatetaan myös Nepalissa Jumlan ja Humlan piirikunnissa, joiden kuiva vuoristo tarjoaa kasveille Andien kaltaisen maaperän ja ilmaston. Siementen ohella myös amarantin rautapitoisia lehtiä syödään vihanneksina ja sitä viljellään myytäväksi Intiaan.
– Monia vuoristokasveja, kuten amaranttia on väheksytty, mutta ne ovat ilmastoystävällisiä superruokia, tulevaisuuden ruokaa, selittää Rita Gurung LI-BIRD:ista, Pokharassa sijaitsevasta agro-biodiversiteetti -tutkimuskeskuksesta.
Hänen mukaansa vuoristokasvien viljelyä Nepalissa on lisättävä ja niiden kasvattaminen on saatava kaupallisesti kannattavaksi.
Myös Himalajalla on omat superruokansa, kuten chino eli viljahirssi ja kagunol eli tähkähirssi. Niiden ravintoarvot muistuttavat kvinoan vastaavia, mutta ne ovat jäänet vielä ”keksimättä”.
– Meillä kasvaa paljon runsasravinteisia ruokia, mutta olemme vaihtaneet ne prosessoituihin ja pakattuihin ruokiin ja vitamiinipillereihin, harmittelee kansanterveysasiantuntija Aruna Uprety.
uutiskirje 
