Talous nikottelee suurissa kaupungeissa lukuun ottamatta Helsinkiä – kunnat kyntävät syvällä muutoksessa

Piskuisessa ahvenanmaalaisessa Sottungassa on 20 vuoden päästä tasan saman verran vanhuksia ja työikäisiä. Mutta 44 muuta suomalaista kuntaa pistää paremmaksi ikähaitarinsa: työikäisiä on vähemmän tuohon samaan aikaan kuin 65 vuotta täyttäneitä.

Oulun kaupunginvaltuutettu, Kuntaliiton hallituksen pitkäaikainen jäsen Martti Korhonen (vas.) on huolissaan kunnista. Maan sisäinen muuttoliike on levinnyt kuntien ja kaupunkien sisälle, se ei ole enää alueiden sisäistä.

Korhonen pitää uutena ja hyvin huolestuttavana piirteenä isojen kaupunkien talouden sukeltamista.

Talous nikottelee suurissa kaupungeissa lukuun ottamatta Helsinkiä, joka teki viime vuonna lähes 380 miljoonan plussatuloksen. Satunnaiset erät nostivat kuntien taloutta niitä uhanneesta lähes miljardin miinustuloksesta kahdensadan miljoonan pintaan.

– Ikä- ja palvelurakenteen muutos puree hirveää vauhtia. Viime vuosi oli sikäli harhainen, että kertaluontoisten tulojen poistamisen jälkeen tilanne ei ole niinkään ruusuinen, varoittaa Korhonen.

Alueilta alkaa loppua väki

Noin kolmessa neljästä Manner-Suomen kunnasta tulot eivät riittäneet kattamaan menoja viime vuonna.

– Kuntatalous ei ole itseisarvo, vaan miten tuotetaan palvelut kuntalaisille, muistuttaa Korhonen.

Heikentyvä kuntatalous ja ikääntyvä väestö on yhtälö, joka ei kerta kaikkiaan toimi. Korhonen viittaa aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI:n johtavan asiantuntijan Timo Aron selvityksiin väestön ikääntymisestä.

Korhonen ottaa esimerkkinä Oulun, jossa hän hoitaa puolipäiväisenä yhdyskuntalautakunnan puheenjohtajan pestiä. Kaupungin ikärakenne on ollut hyvä, mutta se on lähtenyt pikkuhiljaa muuttumaan. Osaa 25–35-vuotiaista koulutetuista nuorista vetää puoleensa pääkaupunkiseutu, Turku ja Tampere.

Ydinkeskustojen vetovoima on selvästi nähtävissä myös Oulun kaupungissa.

– Kaksikin kilometriä saattaa olla kaukana, kun mietitään hotellihankkeita. Eletään niin erilaisessa maailmassa kuin 5–10 vuotta sitten. On tapahtunut todella iso muutos toimintaympäristössä, kuvailee Korhonen.

Viiden kilometrin päässä ydinkeskustassa olevassa Oulun yliopistossa punnitaan muuttoa keskustaan.

– Kaikki vetovoimatekijät osoittavat, että yliopiston paikka on hyvien liikenneyhteyksien päässä lähellä keskustaa. Tämä vaikuttaa opiskelijoiden hakeutumiseen.

Mielikuvat vaikuttavat päätöksiin

Korhonen nappaa kiinni asuntojen hintakeskustelusta. On syntynyt mielikuva, että kaikissa muissa kaupungeissa paitsi Helsingissä, Turussa ja Tampereella asuntojen hintakehitys on negatiivinen.

– Eihän se pidä paikkaansa. Asuntojen hinnat ovat nousseet liikaakin kolmen kilometrin säteellä Oulun ydinkeskustasta. Mutta rivitalo- ja omakotitaloalueilla hinnat ovat laskeneet.

Ydinkeskustan vetovoima on selvästi nähtävissä myös Oulussa.

Korhosen mukaan syntyykin kummallinen mielikuva, jos kaikki asunnot niputetaan yhteen.

– Jos tällaista disinformaatiota leviää, kuten näyttää leviävän, vaikuttaa se Oulun investointeihin.

– Koko ajan kamppaillaan, etteivät hinnat nousisi vahvan rakentamisen alueella, muistuttaa Korhonen.

Suuri murros vaatii kokonaisratkaisuja

Korhosella on iso huoli, että ymmärretäänkö miten suuri muutos on kunnissa meneillään. Muutosten kytkeytyminen toisiinsa kokonaisuudeksi tulee hahmottaa päätöksenteossa, hän korostaa moneen otteeseen.

– Alueille jääville ihmisille täytyy hoitaa palvelut. Mikään ei kuitenkaan ennakoi, että muuttoliike suuntautuisi hajasijoitusalueille. Ei tätä puolla ympäristöasiat eivätkä energia- ja vesihuolto, sanoo Korhonen.

Talouden, ikääntymisen ja muuttoliikkeen rinnalle kunnissa on noussut vahvasti uutena asiana ilmasto- ja ympäristökysymys.

– Ilmastokysymys vaikuttaa liikkumiseen, energiatalouteen ja julkiseen liikenteeseen ja pysäköintiratkaisuihin, jotka taas vaikuttavat kaupunkisuunnitteluun merkittävästi. Se myös maksaa, sanoo Korhonen.

Hän varoittaa lähestyvien kuntavaalien nostavan populismia.

– Populistisesti on helppo sanoa, että nämä ja nämä asiat pitää hoitaa, mutta populismi ei lämmitä, jos ei ole resursseja ja välineitä.

Kuka maksaa sotun?

Korhonen on huolissaan valmisteilla olevan sote-uudistusten jakautumisesta: miten soten kustannukset tulevaisuudessa jyvitetään kunnille ja valtiolle.

– Otetaan esimerkiksi Oulu. Talouden kanssa on paljon jumpattu, ja resursseja on jäänyt muuhunkin toimintaan. Jos palvelut siirtyvät maakunnille, ollaan samassa tilanteessa kuin erikoissairaanhoidossa nyt eli lasku tulee kunnille, Korhonen pelkää.

Kunnissa odotetaan epävarmoissa tunnelmissa hallituksen päätöksiä.

– Maksaako laskun valtio vai kunnat? Loogisesti se olisi valtio. Mutta uskooko sitä kukaan? Kuntien ja kaupunkien vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset tulevaisuudessa, arvioi Korhonen.

Hän epäilee, ettei kunnilta suunnitteilla oleva 12 prosentin verokertymän leikkaus riitä.

– En jaksa uskoa, että sote-kustannukset vähenevät uuden hallintomallin myötä. Yhdenvertaisuus pitää tulla valtion kautta.