Neuvottelut ensi vuodenvaihteessa päättyvän siirtymäajan jälkeisestä suhteesta Britannian ja EU:n välillä alkoivat maaliskuussa. Brexit-projektille tyypilliseen tapaan Britannian hallitus käynnisti prosessin ampumalla itseään reiteen.
Maa ilmoitti kärkeen, että siirtymäajalle sovittu reilu peli, eli EU:n kanssa samojen sääntöjen noudattaminen esimerkiksi ympäristö- ja työlainsäädännössä, ei käy. Samaan syssyyn britit ilmoittivat tavoittelevansa sellaista vapaakauppasopimusta kuin EU:lla on Kanadan kanssa. Lyhyesti, Britannia julisti tavoittelevansa asioita, jotka EU on etukäteen ilmoittanut mahdottomiksi saada.
Britanniaa jostakin syystä ylioptimistisesti symppaava Hesari kuvaili tätä pää pönttöön ja tulppa irti -neuvottelustrategiaa hupaisana poikien leikkinä (25. 2.): ”Kauppaneuvottelujen alkuun kuuluu paljon pullistelua, kun osapuolet yrittävät ottaa henkisen yliotteen toisistaan.”
EU:n neuvottelijoiden hyvinvointiprosentti lienee laskenut kuin lehmän häntä. Esimerkiksi Kanadan kanssa neuvoteltu sopimus syntyi vuosien väännöllä.
Alle vuoden neuvotteluaika ei missään universumissa riitä, eikä se varsinkaan riitä silloin kun vastapuolen neuvottelutaktiikka on omaksuttu Studio Julmahuvilta, perustuen toisen osapuolen ennen pitkää liian suureksi käyvään pissahätään ja vessojen olemassaolon kieltämiseen. Siirtymäajan päättyminen sopimuksettomaan tilaan on tosin monen brittikonservatiivin tavoitekin.
Britannian poliittisen eliitin haikailema imperiumin vastaisku on muutenkin vastatuulessa. Yhdysvallat on ilmoittanut asettavansa etusijalle EU:n kanssa neuvoteltavan vapaakauppasopimuksen. Brittiministerin suureen ääneen Japanissa julistama tavoite neuvotella kauppasopimus nousevan auringon valtakunnan kanssa alle vuodessa sai vastaansa lähinnä vaivaantuneita ilmeitä.
Samaan aikaan pääministeri Boris ”onks tukka hyvin” Johnson on potkinut hallituksestaan pois kaikki vähänkään vastanrannan kiiskeilyä tai epämiellyttävää pärstää osoittaneet ministerit. Maahanmuuttopolitiikassa työperäisen maahanmuuton tulorajat on nostettu ylemmäs kuin mitä esimerkiksi Britannian siirtolaistyövoimasta riippuvaisessa terveydenhuollossa on sairaanhoitajan lähtöpalkka.
Pääministeri yritti myös asettaa porttikiellon tiedotustilaisuuksiinsa sellaisten medioiden edustajille, joiden tyylistä hän ei pidä. Sivumennen pääministeri on tullut uhanneeksi yleisradioyhtiö BBC:n alasajolla.
Hallituksen neuvonantajajoukkoon on värvätty eugeniikkaa julkisesti kannattava konsultti (joka tosin joutui jo eroamaan). Ilmapiiri on kiristynyt monin paikoin niin, etteivät maahanmuuttajat uskalla puhua äidinkieltään julkisilla paikoilla.
Kyselytutkimuksista käy ilmi, että konservatiiveja joulukuun vaaleissa äänestäneet haluaisivat hallituksen nostavan rikkaiden verotusta ja lisäävän aluetukia. Seuraavaksi maan liikenneministeri varmaan ilmoittaa, että Britanniassa muuten kaikki junat kulkevat täsmälleen aikataulussa (riippumatta siitä kulkevatko ne).
Oikeistopopulistinen omaan ja kaverien rikastumiseen tähtäävä brutaalius on yleiseurooppalainen ilmiö. Siihen kuuluu se, että vaaleja voitetaan testaamalla oikeusvaltion rajoja vailla pyrkimystäkään ottaa vastuuta sanomisistaan tai lupauksistaan, ja tämä esitellään freesinä uutena vaihtoehtona. Kannatuksen tämä saa kasvavassa määrin perinteisestä työväenluokasta ja syrjäseuduilta, joissa turhautuminen lisäksi kanavoituu aggressiiviseen ulkomaalaisvastaisuuteen. Ilmiön nimi on fasismi.
Kirjoittaja on Euroopan vasemmistopuolueen varapuheenjohtaja.
lehti 