Politiikan heinäkuu on yleensä hiljainen. Tänä vuonna keskustelu oli poikkeuksellisen vilkasta, kun EU:n jäsenmaiden johtajat kokoontuivat neljä päivää kestäneisiin neuvotteluihin EU:n uudesta monivuotisesta rahoituskehyksestä sekä koronakriisin vaikutuksia lieventävästä elpymisvälineestä.
Itse rahoituskehyssopu ei tarjonnut hirveästi yllätyksiä eikä myöskään muun muassa EU-parlamentin peräänkuuluttamia uudistuksia. Suomi pysyy nettomaksajana, mutta nettomaksumme kasvoivat suhteellisesti vähemmän kuin niin sanotun ”nuukan nelikon”. Brexit on jättänyt ison loven EU:n budjettiin. Jo etukäteen oli tiedossa, että monien jäsenmaiden ja parlamentin näkemykset erityisesti budjetin koosta olivat hyvin kaukana toisistaan.
Lopputulosta on kutsuttu konservatiiviseksi. Vaikka 30 prosenttia varoista nyt korvamerkitään ilmastotoimiin, eivät kaikki jäsenmaat ole vieläkään sitoutuneet EU:n virallisiin päästövähennyksiin.
Oikeusvaltioperiaatteen osalta saatiin kirjaus uuden mekanismin käyttöönotosta, mutta sen todellinen vaikuttavuus jäi vielä avoimeksi ja myöhemmin poliittisesti ratkaistavaksi. Siksi on olennaista, että poliittista painetta pidetään yllä.
Vasemmiston näkökulmasta tämänkaltainen ehdollisuus on välttämätöntä.
EU:n tehtävä ei ole Unkarin ja Puolan autoritaaristen ja oikeusvaltiosta piittaamattomien hallitsijoiden tukeminen, vaan yhteisten varojemme kohdentaminen sellaisiin toimintoihin, joissa eurooppalaista yhteistyötä todella tarvitaan. Ilmastonmuutoksen torjuminen ja tutkimusyhteistyö ovat tällaisesta erinomaisia esimerkkejä. Rahoituksen ehtona pitää olla sitoutuminen yhteisesti sovittuihin käyttötarkoituksiin.
Neuvottelujen toinen iso kysymys oli elpymisväline.
Kiinnostavinta vasemmiston kannalta on se, että elpymisväline edustaa päinvastaista lähestymistapaa kuin mitä eurokriisin yhteydessä nähtiin. Pankkitukipakettien ja yksityistämis- tai leikkausohjelmien sijaan nyt luodaan finanssipoliittista liikkumavaraa elvytykseen koko Euroopan unionissa. Näin halutaan varmistaa, että kasvua ja työllisyyttä vauhdittavia investointeja saadaan liikkeelle koko yhteismarkkina-alueella.
Elvytysvarojen rahoittamiseksi komissio ottaa lainaa, jota maksetaan takaisin niin EU:n omilla varoilla kuin jäsenmaiden jäsenmaksuilla tulevien vuosikymmenten ajan. Juuri tässä on elpymisvälineen suurin ongelma: kun lainan takaisinmaksuun käytetään jäsenmaksuja, saavat Euroopan oikeistopopulistit jälleen uuden mahdollisuuden rakentaa kansojen välistä vastakkainasettelua.
Euroopan keskuspankin käyttäminen elvytyksen rahoittamiseksi olisi siksi ollut vielä parempi malli, mutta kynnys keskustella keskuspankin roolista näyttää edelleen olevan Euroopan päättäjien keskuudessa korkea.
Opetusministeri, Vasemmistoliiton puheenjohtaja
uutiskirje 
