Aivan Turkin itäisimmässä laidassa sijaitsevan Vanin kaupungin hautausmaalla on yli sata hautaa ahdettuina kahden lohkeilevan betoniseinän väliin. Ne ovat pikkuisia kumpuja, jotkin vain lasten kenkälaatikon kokoisia. Yksinkertaisissa hautakivissä ei ole kirjaimia, vain numeroita. Ei nimeä, harvoin kansallisuuttakaan.
Tällä hautausmaalla lepäävät ovat kimsesizler eli maahantulijoita, jotka ovat kuolleet pyrkiessään Iranista Turkkiin. Paikallisilla viranomaisilla ei ole tietoa heidän henkilöllisyydestään. Nämä haudat kertovat suuresta inhimillisestä tragediasta.
Muutaman viime vuoden aikana on Iranista Turkkiin saapuvien pakolaisten määrä kasvanut rajusti. Suurin osa heistä on afganistanilaisia. Viime vuonna Turkki ilmoitti, että sen alueella on 201 000 afganistanilaista. Tämä oli kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 2018 ja neljä kertaa enemmän kuin vuonna 2017. Nämä ihmiset ovat paenneet Afganistanista loputonta sotaa ja kurjuutta Iraniin, ja sieltä Iranin talouskriisin takia Turkkiin.
Vuorien kautta Vaniin
Monien matka on kulkenut Vanin linja-autoaseman kautta.
– Salakuljettaja pudotti meidät tänne keskellä yötä, sanoo 34-vuotias Najibullah Rahmani.
Rahmani on syntynyt Afganistanin länsiosassa sijaitsevassa Heratissa. Hän saapui Turkkiin kahdentoista perheenjäsenensä kanssa, joihin kuului hänen kolme lastaan.
Haudat kertovat suuresta inhimillisestä tragediasta.
Pieni ryhmä kulki 15 päivää vuorilla. Jommankumman maan rajavartijat ampuivat heitä kohti useaan otteeseen. Salakuljettajat jättivät heidät, ja vesi ja ruoka olivat melkein lopussa, kun he viimein pääsivät ensimmäiseen turkkilaiseen kylään. Mutta siellä he astuivat suoraan paikallisten rosvojen asettamaan ansaan.
– He pitivät meitä viikon talossa, jossa ei ollut kattoa. He hakkasivat meitä kovasti. He loukkasivat meitä ja uhkasivat viedä elimemme laittomaan elinkauppaan, jos emme anna heille rahaa, kertoo Rahmani.
Rahmanin lanko näyttää kahta syvää, yhä auki olevaa haavaa oikeassa jalassaan. Sukulaiset onnistuivat keräämään 13 000 Turkin liiraa (1 650 euroa) heidän vapauttamisekseen. Sitä ennen he olivat joutuneet jo maksamaan tuhansia dollareita salakuljettajille. Nämä olivat luvanneet perheelle esteettömän pääsyn Istanbuliin. Lopulta salakuljettajat tulivat hakemaan perheen rosvojen käsistä ja heittivät heidät bussiasemalle rahattomina ja ilman tietoa siitä, mihin mennä.
– Jos he jäävät tänne, poliisi tulee pidättämään heidät ja vie heidät pidätysleiriin, jossa arvioidaan, ovatko he kansainvälisen suojelun tarpeessa, kertoo Mohammed Mahdi Soltani.
Hän on itsekin pakolainen ja edustaa Vanissa afgaanipakolaisten solidaarisuusyhdistystä.
Soltanin mukaan perheiden on helpompi saada turvapaikka. Yksinäiset miehet sen sijaan karkotetaan lähes varmasti.
Vaikea saada töitä
Turkissa pidätetään joka päivä kymmeniä afgaaneja.
– Paperilla Turkki täyttää maahantulijoiden kohtelun kansainväliset normit. Vastuullisilla viranomaisilla ei kuitenkaan ole tietoa ja koulutusta ihmisoikeuksista, sanoo Mahmut Kaçan.
Hän on juristi ja kuuluu Vanin lakimiesyhdistyksen maahanmuuttokomissioon.
Kaçanin mukaan monet karkotetaan, ilman että heillä on edes ollut mahdollisuutta saada asiansa käsitellyksi.
Turkissa on jo 4 miljoonaa pakolaista, joista 3,6 miljoonaa on syyrialaisia. Onko Turkki yli-innokas estämään pääsyä Eurooppaan?
Vanin maakunta on Eurooppa-linnoituksen laitimmaisin rintavarustus ja monelle maahantulijalle matkan päätepysäkki. Paikalliset viranomaiset ovat laiskoja myöntämään oleskelulupia, ja työlupia on lähes mahdoton saada. Tämän vuoksi pakolaisilla on vain pätkätöiden mahdollisuus, vaikka heillä olisi vahvistettu pakolaisasema. Vanissa työt ovat vähissä, ja suuriin kaupunkeihin kuten Istanbuliin, Ankaraan ja Izmiriin ei vasta saapuneilla pakolaisilla ole lupa mennä.
Salakuljettajat koskemattomia
Pohjois-Afganistanissa sijaitsevasta Takharin maakunnasta kotoisin oleva Shah Vali Amiri saapui Vaniin vuonna 2018. Hänen vaimonsa oli raskaana, kun he lähtivät yön selkään pakoon talebaneja. Vaimo synnytti Vanissa keskosen, joka on osittain halvaantunut eikä pysty puhumaan.
– Sairaalassa sanottiin, että meidän pitäisi tehdä verikoe, mutta meillä ei ollut rahaa siihen, sanoo kuusilapsisen perheen isä Amiri.
Verikoe maksaa 800 Turkin liiraa (100 euroa), puolet siitä maksaa Turkin sosiaaliturva.
Vaikeasta tilanteesta huolimatta Amiri on tyytyväinen, koska hän on saanut pimeän työpaikan kanalassa ja ansaitsee 1 200 liiraa (150 euroa) kuukaudessa. Turkin ammattiliittojen mukaan nelihenkisen perheen nälkäraja oli tämän vuoden alussa 2 219 liiraa (280 euroa) kuukaudessa.
Uudelleenasuttaminen kolmansiin maihin on jäissä. Yksikään afgaani ei ole päässyt Turkista sitten vuoden 2013.
– Kun maahantulijoilla ei ole toivoa päästä laillisesti Eurooppaan tai Länsi-Turkkiin, he ottavat yhä suurempia riskejä, sanoo Mahmut Kaçan.
Turkin armeija on taistellut tällä alueella PKK-kurdisissejä vastaan 1980-luvulta lähtien. Maanteillä on paljon tarkastuspisteitä, ja niiden välttämiseksi salakuljettajat vievät ihmisiä pienillä veneillä Vanjärven yli. Kesäkuun lopulla yksi tällainen vene upposi, ja sen mukana hukkui noin 60.
– Yleensä salakuljettajat eivät joudu olemaan pitkään vankilassa, sanoo Kaçan vihaisena ihmiskauppiaiden nauttimasta koskemattomuudesta.
– Valtio on keskittynyt taistelemaan PKK:ta vastaan ja ummistaa silmänsä muulta.
Laittomuuden ilmapiiri
Kaçanin mukaan salakuljettajat laajentavat ja vahvistavat verkkojaan hyvin nopeasti. Mainoksia ja yhteystietoja on helposti löydettävissä sosiaalisesta mediasta, erityisesti Instagramista. Laittomuuden ilmapiirin vallitessa salakuljettajat lahjovat rajavartijoita, eikä rajavartijoita rangaista väkivallasta tai edes pakolaisten tappamisesta.
Vähintään sata ihmistä menettää vuosittain henkensä matkalla. Surullisten uutisten lista on loputon. Ruumiita löytyy jatkuvasti: talvella jäätyneinä, puoliksi eläinten syöminä, luotien repiminä, murskaantuneina jyrkänteiden juurelle, liikenneonnettomuuksissa kuolleina tai hukkuneina järviin ja jokiin. Tämän lisäksi monen kohtalona on tulla raiskatuksi tai muun väkivallan kohteeksi.
Vähintään sata ihmistä menettää vuosittain henkensä matkalla.
Kun sota Afganistanissa on jälleen kiihtynyt, ei pakolaisten virralle näy loppua. EU:n rajavalvontaviranomaisen Frontexin tämän vuoden tammikuun ja toukokuun välisenä aikana EU:n kaakkoisrajoilla kirjaamista 11 500 maahanpyrkijästä kolmannes oli afgaaneja.
Vanin hautausmaalla on jo varattu alue monille uusille haudoille, jotka kaivetaan tuleville uhreille.
Käännös: Arto Huovinen
uutiskirje 
