Myös Afrikassa ylipainon, sydäntautien ja diabeteksen kaltaisista ruokavalioon liittyvistä sairauksista jo valmiiksi kärsivät ihmiset sairastuvat herkimmin koronan vaikeimpiin, sairaalahoitoa vaativiin muotoihin.
Esimerkiksi Keniassa terveysministeriö ilmoitti heinäkuussa, että 16 prosenttia vakavasti sairaista koronapotilaista oli diabeetikkoja. Olemassa oleviin perussairauksiin yhdistettävistä koronakuolemista diabetes ja korkea verenpaine yhdessä vastasivat 47 prosentista.
Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan krooniset ruokavalioon liittyvät sairaudet olivat Afrikassa sairastavuuden ja kuolleisuuden tärkeimpiä riskitekijöitä ennen koronaa. Meneillään oleva kriisi vain heittää bensaa jo valmiiksi roihunneisiin liekkeihin.
Rasvoja, suolaa ja sokeria
Korona osoittaa, että ruokavalio on oleellinen tekijä yksilöiden ja väestöjen terveydentilassa. Näin varsinkin kaupunkialueilla, joilla pitkälle prosessoidun ja epäterveellisen ruuan lisääntynyt kulutus nakertaa paikallisia ravitsemustavoitteita.
Journal of International Development -aikakauskirjan julkaisemat luvut Itä- ja Etelä-Afrikasta näyttävät, että pitkälle prosessoidut ruuat kahmaisevat ostetun ruuan markkinoista yli kolmanneksen. Monet näistä ruoista ovat epäterveellisiä, ja kun tarjolla on myös halpaa, kätevää ja maukasta katuruokaa, seurauksena on ruokavalio, jossa on erittäin paljon rasvoja, suolaa ja sokeria.
YK:n arvioiden mukaan 74 prosentilla afrikkalaisista ei ole varaa terveelliseen ruokavalioon. Se tarkoittaa lähes miljardia ihmistä, jotka syövät liian vähän vihanneksia, hedelmiä, pähkinöitä, kananmunia ja kalaa.
Nämä luvut todennäköisesti vielä kasvavat pandemian seurauksena, sillä työttömyys on jyrkästi leikannut ihmisten ostovoimaa ja sulut ovat rikkoneet ruuan toimitusketjuja. Toimitusketjujen katkeaminen puolestaan on nostanut etenkin pilaantuvien tuoretuotteiden hintoja.
Pitkän tähtäimen ratkaisuja
Pitkän tähtäimen ratkaisu olisi saada ruuan tuottajat, prosessoijat, jakelijat ja markkinoijat tekemään ravitsevasta ruuasta edullista. Turhan monet käytännöt toimivat tätä vastaan. Ravitsevan ruuan tuotantoa ja kulutusta tuetaan liian vähän, maataloustutkimus ei riittävästi keskity siihen, eikä infrastruktuuria kehitettäessä oteta riittävästi huomioon kylmäketjujen vaatimuksia.
Afrikkalaisen maatalouden tuottavuutta olisi lisättävä, biodiversiteettiä tuettava ja ilmastokestävyyttä parannettava. Jo nyt maanviljelijät Sambian kaltaisissa maissa ovat kertoneet jopa 60 prosentin satokasvusta otettuaan käyttöön ekosysteemipohjaiset sopeutumistekniikat.
uutiskirje 
