Valko-Venäjän opposition asettama määräaika Aljaksandr Lukašenkan eroamiselle sulkeutui sunnuntaina, ja maanantaina alkoi opposition julistama yleislakko. Tätä kirjoittaessa yleislakko on jatkunut päivän, ja olen yrittänyt päätellä erilaisista tiedonmurusista lakon laajuutta.
Kaksi kuukautta sitten julistin tällä palstalla, että Valko-Venäjän työläiset liittyivät protesteihin. Tämä osoittautui ennenaikaiseksi. Edeltävänä maanantaina 17.8. monien strategisten valtionyhtiöiden työntekijät olivat esittäneet presidentille vaatimuksia, mutta sen pidemmälle työläiset eivät menneet. Tällä kertaa tekoja on ollut hieman enemmän, mutta suuret tehtaat eivät ole toistaiseksi menneet kiinni.
Grodno Azot – tehtaan ulkopuolella poliisi hajotti työntekijöiden 200 hengen mielenosoituksen. Protesti olisi voinut olla isompikin, ottaen huomioon että vuoden 2016 tietojen mukaan yrityksellä on lähes 8 000 työntekijää. Muissa valtionyrityksissä mielenilmaukset olivat vaatimattomampia. Esimerkiksi Minskin traktoritehtaassa työntekijät marssivat lounastauolla, mutta palasivat työpisteilleen sen jälkeen.
Moni pienempi palvelualojen yritys meni kokonaan kiinni lakkoa tukeakseen, ja opiskelijat lakkoilivat laajasti, mutta tämä tuskin tyhjentää diktatuurin kassaa.
Mielenosoittaminen näyttää pelottavan valkovenäläisiä vähemmän kuin lakkoilu, vaikka mielenosoituksissa on tehty yli kymmenentuhatta kiinniottoa. Mediazona-uutissivuston keräämien tilastojen mukaan ainakin 1 376 mielenosoittajaa on haavoittunut ja yli kuuttasataa kiinniotettua on kidutettu.
Ihmisoikeusjärjestö Vesna pitää poliittisista vangeista listaa, jolla on tällä hetkellä tasan sata vankia. Alle kuukauden pikarangaistuksia istuvia mielenosoittajia on paljon enemmän. Viime sunnuntain mielenosoitus Minskissä ei ollut edellisiä viikonloppuja pienempi. Poliisin väkivalta ja kiinniotot eivät valkovenäläisiä pelota.
Europarlamentissa keskustellaan uusien nimien lisäämisestä sanktiolistalle. Henkilöihin kohdistuvista sanktioista on tullut keino, jota käytetään, kun oikeita keinoja ei haluta käyttää. EU:n tuki Valko-Venäjän oppositiolle on pelkästään symbolista, siinä missä Vladimir Putin on ensimmäisten viikkojen epäröinnin jälkeen asemoitunut tukemaan diktatuuria.
Valko-Venäjä on pattitilanteessa: strategisten alojen työntekijät eivät ei uskalla laittaa taloutta säppiin, eikä presidentti uskalla koventaa otteita. Voisi kuvitella, että aika on presidentin puolella, koska palatsissa on lämpimämpää odotella kuin kaduilla. Mutta koska valkovenäläisten heräämiseen meni neljännesvuosisata, voi olla ettei uudelleen nukahdeta nopeasti.
Valko-Venäjällä väkivallaton vastarinta on kovassa testissä. 1900-luvun alussa syndikalistit visioivat väkivallatonta, yleislakon kautta toteutettavaa vallankumousta. Osa anarkisteista piti tätä toiveajatteluna, kuten myös V.I. Lenin ja Mao Zedong. Jälkimmäinen sanoi poliittisen vallan kasvavan pyssyn piipusta. Valko-Venäjällä testataan kummat olivat oikeassa, ja riittääkö pelkästään riittävän laaja paheksunta diktatuurin kaatumiseen.
Kirjoittaja on matematiikan maisteri Venäjän kansojenvälisen ystävyyden yliopistosta.
uutiskirje 
