Konkaripoliitikko ei kaipaa minkään puolueen demonisointia – ”Ihmisten kautta asiat pitää pystyä hoitamaan”

Konkaripoliitikko Martti Korhonen (vas.) on päättänyt asettua ehdolle tämän vuoden kuntavaaleissa.

– Pystyn vielä antamaan osaamistani ja käyttämään yhteyksiäni, joten miksen käyttäisi niitä Oulun ja oululaisten eteen, hän kuvaa ajatuksenkulkuaan.

Korhonen on toiminut kansanedustajana vuosina 1991–2015, alue- ja kuntaministerinä 1999–2003 sekä vasemmistoliiton puheenjohtajana 2006–2009. Oulun kunnallispolitiikassa hän on vaikuttanut vuosina 1984–2000 sekä uudelleen vuodesta 2008 alkaen.

Konkarille uusi asia kohta päättyvällä kaudella on ollut palkallinen yhdyskuntalautakunnan puheenjohtajuus.

Kolmen suuren eli hyvinvointilautakunnan, sivistys- ja kulttuurilautakunnan ja yhdyskuntalautakunnan roolit kasvoivat, kun osa entisten apulaiskaupunginjohtajien töistä siirtyi palkallisille luottamushenkilöille nykyistä edeltävällä valtuustokaudella.

– Luulen, että Oulun hybridimalli on ehkä onnistuneimpia koko maassa, Korhonen arvioi.

Silti hän miettii toistakin vaihtoehtoa: pitäisikö jossain määrin palata taaksepäin?

Luottamushenkilöiden työmäärä on huima, jos lautakunnan kokouksia on kolmesta neljään kertaa kuussa ja luettavana on vähimmilläänkin satoja sivuja kokousmateriaaleja. Siksi häntä huolettavat varsinkin ne luottamushenkilöt, jotka perehtyvät asioihin työpäivänsä päälle.

Eivätkä kokoukset toki ole ainoa juttu, joka pitää hoitaa. Asiat pitää valmistella ja kansalaisia kuulla.

– Valmis ei ole tämäkään järjestelmä. Onko demokratian näkökulmasta viisain malli, että on menty isoihin lautakuntiin? Siinä on riski, että demokratia kaventuu.

Kaupunkikehittäminen
ei lopu koskaan

Oulun kaupungin päätöksentekokulttuuri on saanut sapiskaa sekä kuntalaisilta että päättäjiltä itseltään siitä, miten entinen konsensusajattelu on kadonnut ja miten nyt haetaan enemmän vastakkainasetteluja kuin ratkaisuja.

– Tulin konsensusajalta tähän päivään. Muutos oli yllätys, kuvailee kokemustaan välillä kahdeksan vuotta kuntapäätöksenteosta sivussa ollut Korhonen.

Hän muistuttaa, että päätöksenteko on paljon muutakin kuin valtuusto- ja hallitustyöskentelyä, joissa suurimmat kipupisteet nyt ovat. Hänen johtamansa lautakunta on saanut vietyä eteenpäin vuosikausia veivattuja asioita, kuten Sanginjoen suojelualueen kohtaloa, ja äänestyksiäkin on ollut vain noin yksi vuodessa.

– Ei tätä kannata liikaa dramatisoida. Ongelmia on, mutta niihin pitää hakea ratkaisuja. Vaalit tuovat myös uusia ihmisiä, ja he tuovat uudenlaisia tapoja hoitaa asioita.

Yhdyskuntalautakunnan listoilla on ollut isoja kehittämishankkeita, jotka koskevat jokseenkin jokaista oululaista: esimerkiksi keskustan täydennysrakentaminen, asuntomessut ja asemanseudun kehittäminen. Korhonen on iloinen siitä, miten Oulun luonne merellisenä kaupunkina on konkretisoitunut.

Myös isot tie- ja siltahankkeet, sataman syväväylän rakentaminen ja tuleva kolmioraide ovat työllistäneet kuntapäättäjää.

Vasemmistopoliitikkona hän nostaa yhtä lailla rinnalle myös syrjempänä olevien alueiden kaavoituksen viemisen eteenpäin.

– Oulua on kehitetty tasapuolisesti, Korhonen näkee.

– Kaupunkikehittäminen ei lopu koskaan, sillä se on jatkuva prosessi. Uusia hankkeita tulee koko ajan.

Ei tarvetta demonisoida

Martti Korhonen huomauttaa, miten muuttuva sote-kenttä muuttaa myös kuntapäätöksentekoa.

– Kunnille jää ennaltaehkäisevä puoli, kuten sivistys, kulttuuri ja liikunta sekä elinvoima, teknisen toimen maankäyttö ja kaavoitus. Sivistyspalveluiden rooli kasvaa merkittävästi. Jos emme näissä pärjää Ouluna, ei meillä ole mahdollisuutta pärjätä oikein missään muussakaan.

Palveluiden toinen puoli ovat tulot ja niiden varmistaminen.

– Tähän vaikuttavat muutkin kuin kunnan omat päätökset, joten pitää pystyä keskustelemaan valtiovallan kanssa. Uusia tehtäviä on jäänyt kuntien rahoitettavaksi, sillä valtiovallan toimesta on tehty ratkaisuja, kuten verohelpotuksia, jotka on maksatettu kunnilla.

Muiden puolueiden nousevistakaan kannatusluvuista Korhonen ei ole huolissaan.

– Ihmisten kautta asiat pitää pystyä hoitamaan. Kategorista demonisointia ei pidä tehdä vaan löytää mahdollisimman paljon yhteisiä asioita ja yhteisiä tapoja hoitaa asioita.