Vuonna 2013 puhjenneen sisällissodan jäljiltä yli puolet Keski-Afrikan tasavallan 4,9 miljoonaisesta väestöstä elää lohduttomassa puutteessa. Kyse on yhdestä maailman pahimmista ja tuntemattomimmista humanitaarisista kriiseistä. Koronapandemia kärjistää sitä entisestään.
Viimeisin rauhansopimus solmittiin helmikuussa 2019, sopijaosapuolina hallitus ja 14 aseistettua ryhmää. Asejoukot hallitsevat noin 70 prosenttia maasta. Rauhansopimuksen jälkeen väkivalta hetkellisesti laantui, mutta sittemmin hyvä kehitys on kääntynyt.
Keski-Afrikan tasavalta on viime viikkoina kokenut uuden väkivallan aallon, kun kuuden aseellisen ryhmän liittouma on ryhtynyt hyökkäykseen häiritäkseen presidentinvaaleja ja vallatakseen pääkaupunki Banguin. Jo ennen viimeisintä väkivallan purskahdusta yksi neljästä keskiafrikkalaisesta oli joutunut jättämään kotinsa.
Kotinsa jättäneet elävät kadulla, sinnittelevät viidakossa tai hakevat turvaa pakolaisleireistä. Jotkut olivat jo palaamassa kotiinsa, mutta viimeaikainen väkivalta on tehnyt paluun mahdottomaksi, ja pakolaisten määrä vain kasvaa. Monet ovat joutuneet jättämään kaiken ja aloittamaan tyhjästä useita kertoja viime vuosien aikana.
Väkivallalla on vakavia ja laajakantoisia seurauksia. Kodit, viljasadot ja karja on ryöstetty tai tuhottu. Puhtaan juomaveden saatavuus on heikentynyt. Seksuaalinen väkivalta on lisääntynyt.
Väkivalta ylipäätään on yleistä, ja se jättää sukupolvelle toisensa perään ruumiillisia ja henkisiä arpia. Traumat ovat niin pahoja, että ne on lähes mahdoton unohtaa.
Keski-Afrikan tasavalta on maailman vaarallisimpia paikkoja myös humanitaarisen avun antajille. Epävakauden, rikollisuuden ja asejoukkojen laajan kirjon vuoksi joillekin alueille ja joihinkin yhteisöihin on erittäin vaikea päästä. Mitä enemmän toimijoita on, sitä vaikeampaa on synnyttää rakentavaa vuoropuhelua ja saada luotettavia turvallisuustakuita.
Jotta kestäviä tuloksia saataisiin, viranomaisten täytyy ratkaista turvattomuuden ja rankaisemattomuuden ongelmat. Turvattomuus estää keskiafrikkalaisia auttamasta itse itseään ja etenemään elämässä, ja lisäksi se haittaa Kansainvälisen Punaisen ristin kaltaisten järjestöjen avustustoimintaa.
*Kirjoittaja on Kansainvälisen Punaisen ristin Keski-Afrikan Tasavallan delegaation johtaja.
uutiskirje 
