Taide vaatii verta, hikeä ja rahaa – Korona iski kovaa tukiverkottomiin

Esiintymisala suljettiin koronapandemian alkuvaiheissa ja se on saanut odottaa avautumista siitä asti. Jaksamista ja kärsivällisyyttä toivottavat viestit eivät tuo leipää pöytään ja alan työntekijöiden kärsivällisyys alkaa olla lopussa.

– Tälle alalle on syntynyt sellainen tunneilmapiiri, ettei asioita edes haluta korjata, sanoo muusikko Jussi Selo.

Selo on musiikkialan ammattilainen, jonka elanto on aina tullut musiikin tekemisestä ja sen esittämisestä.

– Puheiden sijaan pitäisi olla tekoja, ei tässä jaksuhalit enää riitä. Pahinta on jatkuva epätietoisuus siitä mitä tapahtuu.

Selo muistuttaa, että esiintyjät maksavat veroja siinä kuin kaikki muutkin työtä tekevät ihmiset. Hänen mukaansa juuri siksi kohtelu tuntuu epäoikeudenmukaiselta ja siltä ettei heitä arvosteta.

– Sitten tietysti arvostetaan, kun pitäisi lähteä tukemaan jonkun vaalikampanjaa tai muuten edustaa tai mainostaa poliitikkoja, mutta kun alalla on hätä, niin tämä ei enää olekaan oikeaa työtä.

Monen muun muusikon tavoin myös Selo pitää epätodennäköisenä, että lähtisi enää tulevaisuudessa tukemaan vaalikampanjoita.

Koko korona-aika on ollut muusikoille taloudellisesti tiukkaa.

– Onneksi kuulun muusikoiden liittoon ja sitä kautta työttömyyskassa Finkaan, se on ollut jeesinä. Lisäksi ollaan bändin kanssa yritetty saada korona-apurahoja.

Selo itse on vähän apurahaa saanutkin, mutta sama ei koska kaikkia bändin jäseniä.

– Varsinkin teknikoilla tilanne on ollut tosi huono. He ovat silla tavalla väliinputoajia, ettei heillä ole edes ollut mitään apurahoja jaossa.

Muusikko toivoo, että nyt tehdyistä virheistä opittaisiin. Yksi tärkeimmistä asioista on saada esiintyvien taiteilijoiden työttömyysturva sellaiseksi, että heitä koskevat samat turvat ja perusoikeudet kuin kaikkia muitakin työntekijöitä.

Optimistisesti liikkeellä

Koronasta huolimatta Selon yhtye Uniklubi on keskittynyt märehtimisen sijaan tekemiseen ja uuden luomiseen.

Esimerkiksi vuosi sitten keväällä he olivat ensimmäisten joukossa järjestämässä striimikeikkaa.

– Silloin tuntui siltä, että pitää olla ajoissa liikkeellä, kun ajateltiin ettei tämä tilanne hirveän kauan kestä, Selo naurahtaa.

Kevään jälkeen yhtye on tehnyt useammankin striimikeikan, mutta niiden faniksi muusikko ei tunnustaudu.

– Niiden tekeminen on vähän sellaista soittelua, ei niitä voi missään nimessä verrata normaaliin keikkaan, sillä niistä puuttuu yhtyeen ja yleisön välinen energia.

Optimismista johtui myös se, että Uniklubi julkaisi uuden levyn keskellä pandemiaa.

– Me ajateltiin, että syksyllä tilanne on jo parempi, eikä sitten lähdetty pelaamaan sen asian kanssa. Levy laitettiin ulos ja saatiin järjestettyä levynjulkaisukeikka Pakkahuoneella.

– Levyntekoa ei saa maksettua ilman keikkailua ja sitä, että levyjä myydään nimenomaan keikoilla, sanoo muusikko Jussi Selo. Kuva: Katariina Salmi

Se onkin ollut ainoa keikka, jonka yhtye on voinut soittaa yleisön edessä. Selo kiittelee Pakkahuonetta hyvin hoidetuista järjestelyistä.

– Turvajärjestelyt oli otettu hienosti huomioon. Tuntuu käsittämättömältä ja naurettavalta, ettei keikkoja ole voitu järjestää enempää.

Kiertueen puuttuminen on aiheuttanut yhtyeessä haikeutta. Keikkailussa ei kuitenkaan ole kyse ainoastaan esiintymisestä, vaan ilman kiertueita muusikoilla ei juurikaan ole tuloja.

– Hyvän rokkilevyn tekemiseen menee 25 000 euroa ja niitä myydään kaupoista ulos joitakin satoja. Levyntekoa ei saa maksettua ilman keikkailua ja sitä, että levyjä myydään nimenomaan keikoilla.

Myös levyn julkaisun jälkeen uutta musiikkia on syntynyt. Selo sanookin, että mielenterveyden ja jaksamisen kannalta on ollut hyvä, että yhtye on keskittynyt uuden luomiseen, sillä se on auttanut purkamaan tunteita.

– Taidetta meiltä ei voi kukaan ottaa pois, mutta sen tekeminen maksaa. Eikä meillä ole varaa tehdä uutta levyä, jos ei päästä keikoille.

Tulevaan alkaa kuitenkin olla vähitellen uskoa ja keikkakalenterikin täyttyy loppukesän kohdalta.

Uudelle kulttuuri- ja tiedeministeri Antti Kurviselle Selo on valmis antamaan mahdollisuuden.

– Toivon, että Antti on kuullut hätähuutomme ja ottaa härkää sarvista. Pidetään peukkuja ja toivotaan, että hän saa hommat jiiriin ja näyttää miten tämä asia pitää hoitaa.