Kuntavaalien tulokset eivät tuoneet mukanaan suuria yllätyksiä: perussuomalaiset nosti kannatustaan mutta jäi reilusti alle sen, mitä gallupit povasivat, keskusta taas menetti kannatustaan mutta vähemmän kuin mitä pahimmissa skenaarioissa veikkailtiin, ja kokoomus menetti jonkin verran ääniä viime kuntavaaleihin verrattuna.
Myös SDP, vihreät ja vasemmistoliitto menettivät ääniä viime kuntavaaleihin verrattuna. Siihen ei voi olla tyytyväinen, varsinkin vuoden 2017 vaalivoiton jälkeen, jolloin onnistuimme kasvattamaan kannatusta niin pienemmillä kuin suurilla paikkakunnilla. Analysoidessa vaalitulosta on tärkeää muistaa, että kuntavaaleissa on monia paikallisia seikkoja, joilla on merkitystä vaalitulokseen. Seuraavat tekijät ovat kuitenkin nähdäkseni ne, jotka ovat vaikuttaneet valtakunnalliseen tulokseen.
Ensinnäkin liian monet kannattajat jäivät kotiin. Näiden vaalien kohdalla vaikuttaa kiistattomasti siltä, että SDP:n, vihreiden ja vasemmistoliiton kannattajia sekä näiden välillä liikkuvia äänestäjiä jäi kotiin. Valtakunnallinen äänestysprosentti oli hälyttävän alhainen, ja erityisen alhainen se oli monilla vasemmistoliitolle tärkeillä äänestysalueilla, etenkin lähiöissä. Ei siis ensisijaisesti vaikuta siltä, että olisimme menettäneet äänestäjiä kilpaileville puolueille, vaan SDP, vihreät ja vasemmistoliitto menettivät yhteensä 160 000 ääntä viime kuntavaaleihin verrattuna. Vasemmistoliitto sai 32 000 ääntä vähemmän kuin vuonna 2017. Silloin kaikki puolueet saivat mobilisoitua äänestäjiä uurnille protestoimaan Sipilän porvarihallitusta vastaan sekä puolustamaan kunnissa koulutusta hallituksen leikkauksia vastaan. Tällä kertaa oikeisto-oppositio onnistui mobilisoimaan omia kannattajiaan äänestämään. Punavihreät hallituspuolueet eivät onnistuneet nostamaan sellaisia asiakysymyksiä ja teemoja, jotka olisivat saaneet äänestäjät liikkeelle. Ensi eduskuntavaaleissa olennaista on, että onnistumme viestimään saavutuksistamme vallassa, esittämään selkeät tavoitteet sekä mobilisoimaan kansaa uutta mahdollista porvarikokoonpanoa vastaan.
Toiseksi sukupolvenvaihdos on välttämättömyys. Vasemmistoliiton kannatuksen lasku oli kovinta Lapissa, missä se laski 4,5 prosenttiyksikköä. Niin Kemissä kuin Rovaniemellä äänestysprosentti jäi 50 prosentin paikkeille, ja puolue menetti molemmissa kaupungeissa noin tuhat ääntä. Monilla pienemmillä paikkakunnilla tuli myös laskua, etenkin siksi, että entiset ääniharavat ja pitkäaikaiset valtuutetut eivät enää asettuneet ehdolle tai joissain tapauksissa vaihtoivat listaa.
Vasemmistoliiton valtakunnallisen kannatuksen ja toiminnan jatkuvuuden kannalta on erittäin tärkeää, että onnistumme saamaan mukaan kaikenikäisiä uusia toimijoita myös kasvukeskusten ulkopuolella sekä vaalimaan yhdessä tekemistä ja kannustavaa järjestökulttuuria. Se vaatii aktiivista työtä paikallistasolla sekä sellaisten teemojen entistä vahvempaa nostamista valtakunnallisesti, jotka yhdistävät koko vasemmistolaista liikettä: oikeudenmukainen tulonjako, köyhyyden vähentäminen, reilut työehdot, hyvin toimivat palvelut ja koulutus sekä ympäristön kantokyvystä huolehtiminen.
Työ seuraavan vaalivoiton eteen on jo alkanut. Näissä vaaleissa nähtiin myös lupaavia merkkejä, joiden uskon luovan siemenen vasemmistoliiton tulevalle menestykselle. Monissa vaalianalyyseissa on nostettu esiin, kuinka vasemmistoliitto onnistui haastamaan lyhytnäköiset koulutusleikkaukset ja olemaan Suomen luotettavin hyvinvointivaltion ja tasa-arvon puolustaja. Se on vahva pohja, jonka päälle on hyvä rakentaa vaalivoittoa eduskuntavaaleissa!
Kirjoittaja on vasemmistoliiton puheenjohtaja.
lehti 