Ruanda yrittää vähentää sadonkorjuun jälkeisiä satomenetyksiä turvautumalla uuteen teknologiaan.
Yli kahdenkymmenen vuoden ajan Cyriaque Sembagare on viljellyt maissia pohjois-ruandalaisessa vuoristokylässä. Hän on onnistunut ruokkimaan laajennetun perheensä, mutta menettänyt merkittävän osan sadostaan homesienille.
Maissista voisi saada hyvänkin hinnan. Homemyrkky aflatoksiinin korkeat pitoisuudet kumminkin estävät muidenkin Ruandan maaseudun pienviljelijöiden parhaiden kauppojen toteutumista.
– Olen myynyt maissia torilla, mutta olen saanut siitä vain vähäisen hinnan, sillä satoni on herkästi pilaantuvaa laatua, Sembagare, 56, kertoo.
Kaksi kuivuria
Ruandalaisten pienviljelijöiden sadonkorjuun jälkeinen hävikki on keskimäärin peräti 27,5 prosenttia koko vuoden tuotannosta.
Hävikkiä vähentääkseen Ruandan hallitus ja lukuisat kehitysyhteistyökumppanit ovat tukeneet tuhansia maanviljelijöitä, joilla on moninaisia esteitä ylitettävänään.
Tukitoimiin kuuluvat innovatiiviset ratkaisut sadonkorjuun jälkeisessä tuotteiden käsittelyssä. Tarkoituksena on ruokaturvan parantaminen viljan ja vihannesten säilyvyyttä kohentamalla.
Hävikkiä vähennetään esimerkiksi kahdella erilaisella kuivauskoneella: yksi kuivaa viljaa ja toinen maissia, soijaa ja riisiä.
– Tähtäimessä on vähentää sadon pilaantumisen tai homesienillä saastumisen riskiä. Se on suuri, kun satoa kuivataan luonnonmenetelmällä. Se vaikuttaa ruuan saatavuuteen, sanoo osastonjohtaja Illuminée Kamaraba Ruandan maatalousneuvostosta.
Konekuivaus on vielä koeasteella. Koevaiheen jälkeenkin uudet teknologiat täydentävät perinteisiä ruuan säilytysmenetelmiä, eivät täysin korvaa niitä.
Virallisten ennusteiden mukaan uudella teknologialla pitäisi päästä viiden prosentin sadonkorjuun jälkeiseen hävikkiin vuoteen 2024 mennessä.
Julkisen vallan ja yksityisten toimijoiden yhteistyötä
Innovaatiohanketta toteutetaan julkisen vallan ja yksityisten tahojen yhteistyönä. Tärkeä yhteistyökumppani on kansalaisjärjestö Hinga Weze, joka työskentelee maatalouden ja ruokajärjestelmien vahvistamiseksi Ruandan alati muuttuvassa ilmastossa.
Hinga Wezen asiantuntija Jean de Dieu Umutoni sanoo, että maanviljelijöiden ja varsinkin pienviljelijöiden suurin vaikeus on tiedon puute. Teknologia on vierasta, mutta sen lisäksi he eivät tiedä, miten tavoittaa tavarantoimittajat. Tavarantoimittajat puolestaan eivät ole perillä, ketkä viljelijät tarvitsisivat heidän toimittamiaan tarvikkeita.
Umutonin mukaan julkisen vallan ja yksityisten toimijoiden yhteistyö voi edistää hyviä käytäntöjä. Yksityisellä puolella on roolinsa teknologian kestävyyden takaamisessa, valtiolla puolestaan innovaatioiden alulle panemisessa ja levittämisessä laajemmalle.
Esimerkki yhteistyöstä on Hinga Wezen yhdessä viranomaisten kanssa kehittelemä ohjeistus ensimmäisen kookkaan liikkuvan kuivauskoneen käytöstä. Laitteella voi kuivata 35 tonnia maissintähkiä kolmessa tunnissa.
Jo nyt on viitteitä, että uusi teknologia toimii.
– Kiitos älykkäiden sadonkorjuun jälkeisten teknologioiden, pystyin pelastamaan puolet sadostani, joka muuten olisi pilaantunut, Cyriaque Sembagare kiittelee.
lehti 