Intialaisen Mitali Padhin unelmat särkyivät köyhyyden ja tuhoisien hirmumyrskyjen vuoksi. Hän on 19-vuotiaana kolmikuukautisen vauvan äiti, jonka keho ei tuota tarpeeksi rintamaitoa.
Syksyllä 2013, kun Mitali oli 11-vuotias, perheen savitalo itäisessä Odishan osavaltiossa romahti trooppisen Phailin-myrskyn alla, kuten 3,7 miljoonaa muutakin kotia. Riisipellot muuttuivat suolavesialtaiksi, ja Mitalin isä menetti elantonsa maatyöläisenä. Monsuunisateet huuhtoisivat suolan pois vasta vuoden päästä.
Perhe, johon kuului Mitalin lisäksi kaksi vanhempaa poikaa, otti lainan koronkiskurilta ja muutti osavaltion pääkaupunkiin Bhubaneswariin. Luvaton savi- ja muovihökkeli pystytettiin yliopistoalueen muurin suojiin. Asumuksen tuhosi vuonna 2019 hirmumyrsky Fani, jota luonnehdittiin pahimmaksi 20 vuoteen.
Nyt perhe asuu yhdessä huoneessa tiilestä ja – Intiassa sallitusta – asbestista rakennetussa parakissa.
Mitalin isä ajaa kolmipyöräistä moporiksaa mutta tienaa huonosti. Äiti Pravati Padhi, 50, sanoo olevansa perheen elättäjä. Hän valmistaa suolaisia välipaloja ja myy niitä tienvarsilla ansaiten reilut kahdeksan euroa päivässä.
Naimisiin ja äidiksi
Mitali auttoi äitiään keittiössä vuoden 2019 katastrofiin asti. Silloin äiti päätti naittaa hänet, ”jotta olisi yksi suu vähemmän ruokittavana.”
– Myrskyn jälkeen meiltä ehtyivät säästöt. Tyttäreni oli jo sukukypsässä iässä eikä käynyt koulua. Kun olin päivisin poissa, slummin pojat pyrkivät meille, äiti selittää.
Pian 18 täytettyään Mitali tuli raskaaksi, ja nyt hänellä on vaikeuksia imetyksessä.
–Olisin halunnut oppia ompelemaan, ansaita rahaa ja mennä naimisiin vasta 22-vuotiaana, Mitali pohtii.
Padhin perhe on esimerkki köyhistä ihmisistä, jotka ilmastonmuutos tekee entistä haavoittuvammiksi.
Tytöt uhkien alla
– Ilmastokatastrofit yleistyvät Odishassa. Länsiosissa kärsitään kuivuudesta ja rannikolla hirmumyrskyistä. Tulvia on koettu yli puolessa alueen 30 maakunnasta, Action Aid -järjestön ohjelmajohtaja Ghasiram Panda kertoo.
Hänen mukaansa perheiden ahdinko aiheuttaa sen, että yhä enemmän tyttöjä naitetaan alle 18-vuotiaana. Sitä tapahtuu maaseudulla, mutta myös kaupunkien slummeissa, joihin pakkautuu maaseudun ilmastopakolaisia.
Tulokkaat asuvat Bhubaneswarin laidoilla peltihökkeleissä tiilitehtaiden kupeessa. Pojatkin kokevat väkivaltaa ja altistuvat pakkotyölle, mutta tyttöjen tilanne on paljon pahempi, Umi Daniel sanoo. Hän on johtanut yli 30 vuotta Aide et Action -järjestön maaltamuuttajia palvelevaa tiedotus- ja voimavarakeskusta (Mirc).
– Tyttöjen turvallisuuteen ja perustaviin ihmisoikeuksiin kohdistuu määrättömästi uhkia. He ovat usein ilmastokatastrofien hiljaisia uhreja.
Danielin mukaan raiskaukset ovat yleisiä. Hänen järjestönsä vei oikeuteen tapauksen, jossa tiilitehtaan omistaja ystävineen raiskasi kolme alaikäistä tyttöä näiden vanhempien silmien alla. Tuomion saaminen nopeutetussa oikeudenkäynnissä kesti liki kuusi vuotta.
Opettajat kotikulmilta
Koulutuksen järjestämisessä Mirc on kokenut onnistumisia. Se alkoi kymmenkunta vuotta sitten etsiä maaltamuuttajien kotiseuduilta nuoria vapaaehtoisia, jotka tulisivat kaupunkiin tiilitehtaiden ympäristöön opettamaan lapsia näiden omalla murteella.
Aluksi tehtaiden omistajat kielsivät toiminnan, mutta ”nyt he jopa rahoittavat sitä, koska näkevät naisten työpanoksen paranevan, kun heidän lapsistaan pidetään huolta”, Daniel kertoo.
Kun siirtoväki palaa kotiseudulleen riisinkylvökaudeksi elo-marraskuussa, lapset voivat jatkaa sujuvasti koulunkäyntiään siellä.
– Kymmenessä vuodessa olemme saaneet opetuksen piiriin 30 000 lasta, vaikka aloitimme vain 250:n kanssa, Daniel iloitsee.
Intian 37 osavaltiosta 27 luokitellaan nyt alttiiksi ilmastoon liittyville katastrofeille. Viljelysmaasta 68:aa prosenttia uhkaa kuivuus, 12 prosenttia altistuu tulville ja 15 maanvyöryille. Hirmumyrsky voi iskeä rantaviivalle 5 700 kilometrin mittaisella alueella, ja lisäksi 59 prosenttia maa-alasta on järistysaltista.
Koko maailmassa yli 20 miljoonaa ihmistä joutuu vuosittain jättämään kotinsa ilmastoon liittyvistä syistä, YK raportoi.
lehti 