Miten siinä niin kävi? Kalle Kniivilän teoksen Putinin pahin vihollinen mukaan katalyyttinä toimivat Valko-Venäjän valtavat mielenosoitukset elokuussa 2020. Putin pelkäsi vastaavaa Venäjällä, ja siksi mahdollisen kansannousun johtaja päätettiin raivata tieltä.
Teos pureutuu kiinnostavasti Navalnyin murhayritykseen ja oppositiojohtajan paluuseen Venäjälle. Tämä on suurta poliittista draamaa, joka osoittaa, että Navalnyi on paitsi uskottava vaihtoehto myös taitava poliitikko.
Kniivilä taustoittaa kertomalla Navalnyin urasta ja usein hankalasta oppositiopolitiikasta Venäjällä. Kirjaa lukee kuin agenttitrilleriä, joskin se perustuu faktoihin. Aiemmin Kniivilä on julkaissut jounalistisia teoksia Putinia kannattavista venäläisistä, Krimin valloituksesta ja Baltian venäläisistä.
Saksassa, jonne Navalnyi siirrettiin hoitoon, selvisi, että hänet oli myrkytetty novitšokilla, kemiallisella aseella. Toivuttuaan Navalnyi paljasti kansainvälisen tutkivan journalismin ryhmän Bellingcatin avulla murhaajansa, FSB:n ”tapporyhmän”. Sitten Navalnyi palasi Venäjälle – vain joutuakseen vankilaan. Mistä kaikessa on kysymys?
Navalnyi-kirja perustuu haastatteluihin, julkisiin lausuntoihin, nettijulkaisuihin ja journalistisiin lähteisiin, kuten Bellingcatin selvitykseen.
Vaikka Kniivilä ei sitä mainitse, on Venäjällä on murhattu Putinin vastustajia jo pitkään Anna Politkovskajasta Boris Nemtsoviin, ja vielä useampia on yritetty tappaa. Navalnyi-kirjassakin selviää hämmästyttäviä tietoja, kuten se että FSB-agentit sivelivät myrkkyä Navalnyin alushousujen sepalukseen. Navalnyi nimesikin Putinin ”Vladimir Kalsarimyrkyttäjäksi”.
Arvelen, että tapaus Navalnyi saattoi vain nopeuttaa siirtymää diktatuuriin, joka oli jo alkanut huonosti hoidettujen koronatoimien laskettua Putinin suosiota. Perustuslain muutos kesällä 2020 sementoi Putinin vallan aina vuoteen 2036. Öljyn hintojen lasku ja talouspakotteet alensivat mahdollisuutta pitää yllä hallinnon ja kansan välistä hiljaista yhteiskuntasopimusta, jossa vastineeksi elintason noususta kansa lupasi olla puuttumatta politiikkaan.
Uskottava oppositiojohtaja ei voi asua muualla
Miksi Navalnyi palasi? Siksi, ettei uskottava oppositiojohtaja voi asua muualla ja vaatia kannattajia ottamaan riskejä Venäjällä. Ja onhan Putinin vihollisia murhattu ulkomaillakin.
Jo pidätettynä Navalnyi lisäsi kierroksia: hän julkaisi videon Putinin 1,2 miljardia euroa maksaneesta palatsista, jossa on vesidisco ja kultaiset vessaharjat. Tähän mennessä sadat miljoonat ja ainakin neljäsosa venäläisistäkin on nähnyt videon. Härnätessään vallanpitäjiä Navalnyi teki itsestään marttyyrin.
Oppositiojohtaja kehotti kannattajiaan lähtemään kaduille, ja alkuvuodesta 2021 mielenosoitusaallot järisyttivät Venäjää.
Kniivilä selvittää miksi juuri Navalnyistä tuli piikki Putinin lihassa. Hän käytti jo 15 vuotta sitten tehokkaasti blogia ja some-kanavia, hankki netin kautta jopa joukkorahoitusta hankkeilleen. Muu media Venäjällä onkin vallanpitäjien komennossa. Navalnyin rento tyyli ja keskittyminen hallinnon korruptioon toivat suosiota, mutta myös vallanpitäjien vihat.
Navalnyi ei pysähtynyt vaikka hänen kampanjoitaan häirittiin sabotaasilla, työntekijöiden pahoinpitelyillä, heittämällä happoa kasvoille ja rikossyyttein. Korruption tutkijaa syytettiin tietenkin korruptiosta. Puolueen perustaminen on Navalnyiltä estetty, eikä hän 2013 jälkeen ole saanut osallistua vaaleihin. Silti hän onnistui rakentamaan maan laajuisen oppositiojärjestön.
Navalnyin ”älykäs äänestäminen” pelottaa vallanpitäjiä
Kniivilän mielestä vallanpitäjät pelkäävät Navalnyä erityisesti hänen kehittämänsä ”älykkään äänestämisen” takia. Taktiikassa äänet pyritään keskittämään kenelle tahansa muulle kuin valtapuolueen ehdokkaille. Vallanpitäjät ovat jo pitkään väärentäneet vaaleja, mutta heidän todellisella kannatuksellaan on yhä väliä.
Venäläisten asiantuntijoiden mukaan Navalnyin nykyohjelma on vasemmistopopulistinen tai vasemmistoliberaaali.
Entä jos Navalnyi on nationalisti, kuten Kreml on häntä syyttänyt? Oppositiojohtaja erotettiin 2007 Jabloko-puolueesta ”nationalismista” syytettynä ja noihin aikoihin hän kosiskeli kansallismielisiä. Navalnyi julkaisi pari videota, joissa hän vastusti kaukasialaisten maahanmuuttoa. Hän osallistui äärioikeiston marsseille. Tästä kaikesta on jo aikaa, ja Navalnyi on muuttanut lausuntojaan. Kniivilän mukaan nationalisteja kosiskeli tuolloin moni muukin poliitikko, mukaan lukien vallanpitäjät.
Venäläisten asiantuntijoiden mukaan Navalnyin nykyohjelma on vasemmistopopulistinen tai vasemmistoliberaali. Venäjällä häntä pidetään radikaalina, koska hän ajaa rehellisiä vaaleja, riippumattomia tuomioistuimia ja korruption kitkemistä. Hän kannattaa rauhaa Ukrainaan. Sukupuolten tasa-arvosta ja feminismistä Navalnyi on puhunut myönteisesti ja vastustanut homopropagandalakia.
Kymmenet tuhannet paenneet
Kesästä 2021 alkaen vallanpitäjät aloittivat sortokampanjan yhteiskunnan kuriin laittamiseksi, eikä loppua näy.
Navalnyin järjestöt kiellettiin ”äärijärjestöinä”, joihin kuuluminen kriminalisoitiin. Muutkin riippumattomat järjestöt, kuten perinteikäs ihmisoikeusjärjestö Memorial, ovat nyt vaarassa. Jäljellä olevaa riippumatonta mediaa tukahdutetaan. Jatkuvasti kantautuu uutisia vankilatuomioista mielenosoittajille ja erimielisille. Syksyn 2021 parlamenttivaalit olivat täysin ohjatut, vaalien irvikuva.
Navalnyin järjestöjen johtajat ja moni muukin on paennut ulkomaille. Puhutaan kymmenistä tuhansista ihmisistä ja suurimmasta pakoaallosta vuosikymmeniin.
Onko Putin sitten voittanut? Ehkä tilapäisesti, sillä Kniivilän mukaan valtaosa venäläisistä ei halua kuulla totuutta. Kremlin propagandan pauhatessa syntipukeista on venäläisten vaikea uskoa, että Navalnyi oikeasti puolustaa periaatteitaan henkensä kaupalla.
Moni venäläinen pelkää nyt neuvostoaikojen tapaisten laajojen mielipidevainojen paluuta. Muutoskin voi tulla äkkiä, on tullut ennenkin. Mitä kauemmin pysähtyneisyys ja diktatuuri jatkuvat, sitä todennäköisempää on, että muutospaine purkautuu yllättäen.
Maanpetturiksi ja lännen agentiksi leimatusta Navalnyista on tullut symboli. Yhä jakautuneemmassa venäläisessä yhteiskunnassa hän merkitsee nuorempaa polvea ja toivoa demokraattisesta ja rauhanomaisesta Venäjästä. Mahdollinen paluu kansanvaltaan lepää sen varassa, että toisenlaista yhteiskuntaa kaipaavia vapaita venäläisiä on niin paljon, ettei kaikkia voi vangita tai ajaa maasta.
Kalle Kniivilä: Putinin pahin vihollinen. Aleksei Navalnyin tarina. Into 2021, 226 s.
uutiskirje 
