Saudi-Arabiassa työskentelevien ja työnantajiensa kaltoin kohtelemien kenialaisten naisten hätäpuhelujen määrä räjähti vuoden 2020 vajaasta sadasta vuoden 2021 yli tuhanteen.
Puheluihin innostava hätä on liiankin tuttua 28-vuotiaalle Wanjiku Njokille. Vuonna 2018 Wanjiku oli yksi arviolta 57 000–100 000 kenialaisesta, jotka vuosittain matkustavat Persianlahden maihin tekemään töitä, jotka eivät vaadi ammattitaitoa. Nuoren naisen halu löytää parempi elämä vei hänet Saudi-Arabian Jeddaan fyysisesti, henkisesti ja sanallisesti väkivaltaisen työnantajan mielivallan alle.
Kun listataan maita sen mukaan, miten yleistä nykyaikainen orjuus niissä on, Saudi-Arabia on 167 maan joukossa sijalla 138. Mitä korkeampi sijaluku, sitä yleisempää orjuus on. Luotettavia ja ajantasaisia tietoja ei ole, mutta neljä vuotta sitten arvioitiin, että Saudi-Arabiassa elää orjuudessa noin 61 000 ihmistä.
Vuoden mittainen painajainen
– Olin kuullut tarinoita kärsimyksestä ja kuolemasta, erityisesti Saudi-Arabiasta, mutta työnvälittäjä vakuutti meille, että hän työskentelee vain sellaisten työnantajien kanssa, joilla ei ole hyväksikäyttöhistoriaa, Wanjiku kertoo. Niin hänestä tuli shagala, kodinhoitaja tai palvelija.
– Välittäjä valehteli myös palkasta. Sain vain 180 USA:n dollaria (158 euroa) luvatun 700 dollarin (615 euroa) sijasta. Työnantajani maksoi minulle, sai minut allekirjoittamaan asiakirjan, että olin vastaanottanut maksun ja sitten varasti rahat takaisin. Kun valitin puuttuvasta rahasta, mies ja hänen vaimonsa löivät minua ja kieltäytyivät antamasta minulle ruokaa.”
Wanjikun elämästä tuli vuoden mittainen painajainen. Työnantaja takavarikoi hänen passinsa ja puhelimensa, ja näin katkaisi hänen yhteytensä muuhun maailmaan. Wanjiku oli umpikujassa.
– Tein työtä aamuviidestä puoleen yöhön joka päivä. Puhuin vain, kun minua puhuteltiin. Olin hyvin masentunut. Ajan mittaan kuitenkin ystävystyin puutarhurin kanssa, ja hän antoi minun käyttää salaa puhelintaan, Wanjiku selittää.
Lopulta hän sai sosiaalisen median kautta yhteyden toisiin Saudi-Arabian kenialaisiin, jotka neuvoivat hänelle miten karata ja joutua pidätetyksi. Pidätetyksi tulemisen jälkeen hänet karkotettaisiin maasta.
Ja niin Wanjiku pääsi vuonna 2020 palaamaan kotikyläänsä Kagongossa, tyhjin käsin mutta sentään elossa.
Hämärät työnvälitystoimistot
Kohtalotovereita hänelle tulee koko ajan lisää. Keniassa on korkea nuorisotyöttömyys, joten houkutus lähteä Persianlahden maihin kultaa vuolemaan on suuri.
– Vähintään sata hämärätoimistoa välittää työläisiä Lähi-itään. Vain 29 työnvälitystoimistoa on saanut virallisen lisenssin. Monet toimistot ovat hyvin ahneita eivätkä vähääkään kiinnostuneita välittämiensä työntekijöiden turvallisuudesta, nairobilainen työnvälittäjä Suzanne Karanja sanoo.
– Työnantaja maksaa minulle 1 800–2 000 dollaria päätä kohden, kun järjestän työntekijän matkan. Tällä voi siis todella ansaita rahaa. Useimmat välittäjät eivät puutu asiaan, jos vaikeuksia ilmenee. Heidän työnsä on tehty sillä hetkellä, kun he saavat välityspalkkionsa.
Karanja sanoo, että viranomaisten tulisi ryhdistäytyä ja käydä kiinni toimitusehtoja rikkoviin hämärätoimistoihin. Harmaalla alueella toimivat yritykset eivät ole rekisteröityneet ja maksaneet noin 4 400 euron suuruista rekisteröitymismaksua tai 8 800 euron takuumaksua.
– Takuumaksujen pitäisi mennä hätään joutuneiden naisten pelastamiseen. Toistaiseksi pelastajina ovat olleet sosiaalisessa mediassa kiertävien avunpyyntöjen liikuttamat hyväntahtoiset kenialaiset yksilöt, Karanja toteaa.
Vierastyöläisille vaarallinen maa
Samalla kun Saudi-Arabiassa työskentelevien kenialaisten määrä on kasvanut, myös kuolemantapausten ja avunpyyntöjen määrä on lisääntynyt. Vuonna 2019 Kenian suurlähetystöön ilmoitettiin kolme kuolemaa, mutta vuonna 2020 niitä oli 48 ja viime vuoden syyskuuhun mennessä kuolemantapausilmoituksia oli tullut jo 41.
Persianlahden maista nimenomaan Saudi-Arabia on vierastyöläisille vaarallinen. Vuoden 2021 syyskuuhun mennessä Kenian suurlähetystöön oli saapunut tieto yhdeksän kenialaisen työläisen kuolemasta Omanissa, kolmen Qatarissa, kahden Bahrainissa ja Kuwaitissa ja yhden Yhdistyneissä Arabiemiraateissa.
Karanjan mukaan Lähi-idässä on myös laittomasti pidätetty kenialaisia, jotka ovat valittaneet huonoista työoloista. Monet työnantajiltaan karanneet elävät kadulla ainoana toivonaan tulla pidätetyksi ja karkotetuksi takaisin Keniaan.
– Kaikki kuolleet ovat naisia, ja heidän työnantajansa sanovat heidän kuolleen sydänkohtaukseen. Kuinka se on mahdollista? He olivat nuoria, pakolliset lääkärintarkastukset läpäisseitä ja energisiä naisia, jotka kuolivat työskenneltyään Lähi-idässä yhdestä neljään vuotta, Karanja kysyy.
Wanjiku sanoo, että Kenian Saudi-Arabian suurlähetystö pitäisi lakkauttaa, sillä se on kuuluisa siitä, että se katsoo sormien läpi vierastyöläisten kärsimyksiä.
– Lähi-idässä kuolleiden naisten perheillä on videoita ja tekstiviestejä todisteena siitä, että heidän rakkaansa anoivat apua, mutta suurlähetystö ja työnvälittäjät eivät tehneet mitään. Naiset tallentavat itseään puhelimillaan ja lähettävät videoita perheilleen ja sosiaaliseen mediaan, mutta saavat apua vain tavallisilta kenialaisilta, Wanjiku huokaa.
uutiskirje 
