Kun koronaviruksen omikronvariantin aalto nousi Nepalissa, maan hallitus päätti kannustaa kansalaisia testauttamaan itsensä. PCR-testin hintaa julkisessa terveydenhoidossa laskettiin tuhannesta rupiasta (7,30 euroa) kahdeksaansataan rupiaan (5,85 euroa).
– Vähän ansaitsevilla ei silti ole varaa testiin. Jos vaikkapa neljällä perheenjäsenellä on oireita, jo pelkät PCR-testit tekevät ison kolon tuloihin, Nepalin epidemiologian ja tautienhallinnan viraston entinen johtaja tohtori Baburam Marasini sanoo.
Vuonna 2020 Nepalin bruttokansantuote henkeä kohden oli Maailmanpankin mukaan 1 190 dollaria (1 000 euroa) vuodessa.
Marasinin mielestä testien tulisikin olla ilmaisia kaikille oireita saaneille. Vielä niin ei ole, mutta viime vuosina yhä useamman kroonisen taudin hoito on tehty ilmaiseksi sellaisille avun tarpeessa oleville ryhmille kuin iäkkäät, pikkulapset ja köyhät.
– Tuberkuloosin, malarian ja aliravitsemuksen ilmainen hoito on pelastanut monta ihmistä, Marasini toteaa.
Tasa-arvoa paperilla
Nepalin perustuslaissa luvataan jokaiselle kansalaiselle yhtäläinen oikeus terveydenhoitoon. Lisäksi valtiota suorastaan velvoitetaan takaamaan kaikille laadukkaiden terveyspalveluiden helppo, kätevä ja tasavertainen saatavuus.
Terveydenhoidon tasa-arvo on silti jäänyt vain sanoiksi paperilla.
Kansainvälinen juristikomissio (ICJ) laati marraskuussa 2020 tiedotteen Nepalin koronatoimista ja vaati siinä, että Nepalin hallituksen tulee taata, että terveyspalvelut ovat kaikkien saatavilla. Tiedote päivitettiin syyskuussa 2021.
Päivitetyssä versiossa voitiin jo huomauttaa, että vaikka suunnitelmissa oli jakaa koronarokote ensin riskiryhmille, osa vanhuksille tarkoitetuista rokotteista menikin poliitikoille, sotilaille, viranomaisille, liikemiehille sekä heidän sukulaisilleen ja ystävilleen.
Jo ennen koronapandemiaa tehty tutkimus osoitti, ettei laadukasta terveydenhoitoa ole yleisesti saatavilla Nepalissa, vaan siitä nauttii pääasiassa suhteellisen pieni eliitti. Lisäksi terveydenhoitojärjestelmä kärsii jatkuvasta resurssipulasta – puutetta on niin lääkkeistä kuin tarpeellisesta lääketieteellisestä infrastruktuurista.
Lääkkeetkin kallistuvat
Kardiologi Prakash Raj Regmi sanoo näkevänsä eriarvoisuuden vaikutuksia terveydenhoitoon päivittäin.
– Tutkimuksiin ja hoitoon pääsyssä jopa keskiluokkaan kuuluvilla on vaikeuksia.
Useimmilla Regmin potilailla on sairauksia, joiden diagnoosit vaativat runsaasti testejä ja hoito monenlaisia toimenpiteitä.
– Potilaat tarvitsevat laboratoriotestejä, röntgen- ja ultraäänitutkimuksia, sepelvaltimoiden varjoainekuvauksia, tietokonetomografiaa tai magneettikuvauksia – kaikki nämä tutkimukset ovat kalliita.
Myös lääkkeet ovat kallistuneet siinä määrin, että jotkut potilaat lopettavat niiden käytön ennenaikaisesti.
– Potilaalle annetaan neljä lääkettä ja seuranta-aika kolmen kuukauden päähän, mutta hän saapuukin vasta kuuden kuukauden kuluttua. Hän on tällä välin saattanut lakata käyttämästä kahta lääkettä ja sen tähden saanut komplikaatioita, Regmi selittää.
Tuen tarve vähentyy
Tohtori Regmillä on yksityisvastaanotto, mutta hän työskentelee myös vapaaehtoisena yhteisöklinikalla.
– Sanon itseäni sosiaalityöntekijäksi. Kun ihmisillä ei ole varaa kokeisiin ja hoitoihin, keksin muita keinoja ja tuen heitä. Jotkut kokeet voidaan ottaa ilmaiseksi ja toiset testit voidaan tehdä valtion laboratorioissa, lääkkeinä voi antaa ilmaisnäytteitä tai määrätä halvempia rinnakkaisvalmisteita, Regmi kertoo.
– Vaikka tällaisia epävirallisia erikoisjärjestelyitä yhä tarvitaan, on taloudellisen tuen tarve vähentynyt viime vuosina, sanoo tohtori Regmi.
Terveyspalveluita on monin tavoin kohennettu. Nepalissa on uusi sairausvakuutusjärjestelmä, terveydenhoidon järjestämisvastuuta on siirretty maakunnille ja kunnille, ja kaikkein köyhimmille, lapsille ja vanhuksille, annetaan ilmaista hoitoa joihinkin kroonisiin sairauksiin.
– Tähän investoidaan valtavia summia, ja se on erittäin hyvä köyhille potilaille, joiden sairaudet vaativat elämänmittaista hoitoa. Hallituksen pitäisi nyt keskittyä sairauksien ennaltaehkäisyyn, mutta siihen ei ole investoitu, tohtori Regmi sanoo.
Kathmanduun synnyttämään
Eriarvoisuus on ilmeistä myös äitiyshuollossa. Esimerkkitapaus on kolmen tunnin ajomatkan päässä Kathmandusta sijaitseva Sindhupalchowk: enimmäkseen maaseutumaisella alueella on 79 terveyskeskusta, mutta monet perheet menevät silti synnyttämään Kathmanduun tai naapurialueiden isompiin laitoksiin. Vuonna 2020 yli 70 prosenttia Sindhupalchowkin raskaana olleista naisista synnytti jossain muualla.
Noin puolet Nepalin sairaaloista ja kaikki erikoissairaalat sijaitsevat Kathmandun laaksossa.
Äskettäin julkaistu tutkimus kertoi, että viidessätoista vuodessa äitien terveys oli kohentunut merkittävästi melkein kaikissa tuloluokissa. Köyhistä köyhimpien joukossa edistystä ei kuitenkaan ollut havaittavissa.
uutiskirje 
