Ennen vanhaan etelämalawilaisen Sanden kylän asukkaat menivät nukkumaan kurnivin vatsoin, vaikka muualla maassa korjattiin muhkeita satoja.
Toistuvat katovuodet johtuivat ensinnäkin siitä, että seutu usein kärsii sekä tulvista että kuivuudesta. Toinen syy oli maanviljelijöiden harrastama peltojen kastelu pelkällä sadevedellä, joka oli olosuhteista johtuen hyvin hankalaa.
– Kun yritimme viljellä maata sadeveden turvin, tapahtui usein niin, että tulvat veivät sadon tai kuivuus poltti sen karrelle ennen kuin vilja kypsyi, Fostina Kachimera sanoo. Hänen sadekasteluviljelmänsä menestyivät niin huonosti, että Kachimera lopetti maanviljelyn kokonaan.
Sanden kylä sijaitsee Shirejoen laaksossa, jonka 313 215 hehtaarista lähes puolet kärsii pitkistä kuivista kausista.
– Silloinkin kun sataa, vuosittainen sademäärä jää 400 – 1 000 millimetriin. Se on alle useimpien viljelykasvien vaatiman keskimääräisen vuosittaisen sademäärän. Ihanteellinen määrä sadetta olisi päälle 1 200 millimetriä vuodessa, Shiren laakson maatalouden kehittämisosaston ohjelmajohtaja Francis Mlewah selittää.
– Kolmannes laakson maa-alasta sijaitsee Malawin suurimman joen lähistöllä. Niillä seuduilla peltojaan hoitavat maanviljelijät kärsivät tulvista miltei vuosittain, Mlewah lisää.
Kastelujärjestelmä pelastajana
Nyttemmin Kachimera on taas palannut maata viljelemään. Kastelujärjestelmien rakentamisen jälkeen hän ja alueen muut 259 viljelijää ovat voineet korjata kolme satoa vuodessa. Näin he pystyvät tuottamaan riittävästi ruokaa koko vuodeksi ja voivat myydä ylijäämän.
Kachimera viljelijäkollegoineen on myös onnistunut rakentamaan asuintaloja, jotka kestävät tulvia. Aiemmin tulvat veivät usein mennessään tai tuhosivat peltojen lisäksi koteja.
Käänne alkoi tapahtua jo vuonna 2007, jolloin Malawin evankelinen yhdistys esitteli viljelijöille kastelujärjestelmien hyödyntämisen viljelyssä.
– Aluksi käytimme peltojemme kasteluun vesiastioita, mutta tällä hetkellä käytössämme on vesipumppuja. Ostimme pumput voitoilla, joita saimme kasteluviljelyn aloitettuamme. Melkein kaikilla on ollut varaa pumppuun, Samuel Wise kertoo.
Elintavatkin parantuivat
Kastelujärjestelmän ansiosta viljelijät voivat kasvattaa muutakin kuin perusruoka maissia, muun muassa palkokasveja, mukulakasveja ja vihanneksia. Wisen mukaan tarkoitus on pitää mahdollisimman monipuolisia ruoka-aineita aina saatavilla. Siten sekä taistellaan aliravitsemusta vastaan että saadaan torimyynnistä järkeviä hintoja ympäri vuoden.
Kastelutavan uudistamisen myötä viljelijäperheiden elämäntavatkin muuttuivat terveellisemmiksi. Heillä ei myöskään ole enää pulaa vaatteiden ja saippuan kaltaisista välttämättömyyksistä, ja heillä on varaa maksaa lastensa koulumaksut.
– Ennen paikasta toiseen kulkeminen oli vaikeaa, sillä meillä ei ollut varaa edes halvimpaan polkupyörään. Nyt meillä on tilan voitoilla ostettu moottoripyörä, Wise sanoo.
Pumppujen polttoaine syö voittoja
Malawin varamaatalousministeri Agnes Nkusankhoma vieraili äskettäin kylässä ja ylisti näkemäänsä.
– On harvinaista löytää näin laaja vihreä alue, etenkin kuivana kautena. Maanviljelijät ovat saaneet tämän paikan näyttämään siltä kuin olisi sadekausi.
Viljelijöiden menestystä varjostaa vain yksi asia, nousevat polttoaineiden hinnat. Vesipumppujen vaatima polttoaine syö viljelijöiden voittoja.
Tätä ongelmaa korjaamaan on aloitettu valtiollinen Shirelaakson muutosohjelma, jota rahoittavat Maailmanpankki, Afrikan kehityspankki ja Maailman ympäristörahasto. Ohjelman puitteissa 43 370 hehtaaria peltoja kastellaan painovoimaisesti joesta kanaviin ohjatulla vedellä. Kun kastelukanavajärjestelmä on valmis, viljelijöiden ei enää tarvitse turvautua pumppuihin.
uutiskirje 
