Tunnettu vasemmistovaikuttaja Matti Hokkanen täytti juuri 70 vuotta. 50-vuotishaastattelu kesäkuussa 2002 tehtiin poikkeuksellisesti kuularingissä Eläintarhan kentällä. Paras tulos kolmesta yrityksestä kantoi 11,1 metriä.
Urheilusuorituksen jälkeen muisteltiin menneitä niin kuin merkkipäivähaastatteluun kuuluu. Hämeenlinnassa kasvaneen Hokkasen tie vei Sirola-opistoon ja sen jälkeen Puolaan opiskelemaan kansantaloutta ja sosiologiaa. Maisteria hänestä ei tullut, koska Puolaan syttyi sotatila ja oli parasta häipyä maasta.
– Kun palasin Varsovasta, menin SKP:n leipiin, mutta ne hommat alkoivat pian tympiä. Halusin uudistaa puoluetta ja aika nopeasti oivalsin, että se on mahdoton tehtävä. Kun SKDL:n silloinen pääsihteeri Reijo Käkelä ehdotti, että aloitetaan vallankumous SKDL:stä, minä suostuin ja vaihdoin duunia. Ja tuli se vallankumouskin: pari puoluetta kaatui ja tilalle syntyi vasemmistoliitto.
Itse hän jäi työttömäksi, koska puoluesihteerin paikka menikin Matti Viialaiselle. Uusi työ löytyi vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä ja 1995 hänet pestattiin ministeri Claes Anderssonin erityisavustajaksi.
Kesällä 2002 Hokkanen oli jättänyt politiikan ja toimi Raha-automaattiyhdistyksen yhteyspäällikkönä.
– Ahneus ja oman edun tavoittelu ovat vastenmielisimpiä asioita, joita tiedän. Yksi syy siihen, miksi aloin viihtyä huonosti politiikassa, on se että siellä on jatkuvasti enemmän sellaisia ihmisiä, joilla on ainoastaan henkilökohtaisia pyyteitä. Politiikalla on nykyään huono maine eikä siitä voi syyttää pelkästään tiedotusvälineitä. Viime kädessä vain poliitikot voivat tehdä asialle jotain.
lehti 