Erinomaisen viisiosaisen teossarjan Lapin sodasta kirjoittanut Pekka Jaatinen palaa aiheeseen uutuusteoksellaan Salla 1944. Se kertoo erikoisen ja vähän tunnetun episodin Sallasta syksyllä 1944 vaiheessa, jossa Suomen ja Neuvostoliiton sotatoimet olivat jo päättyneet, mutta Lapin sota ei ollut vielä alkanut. Neuvostoliittolaiset ja saksalaiset joukot kävivät silloin Sallassa panssaritaistelun, jossa saksalaisten neuvonantajana toimi silmäpuoli suomalainen sotaveteraani Kauko Aatos Leimu. Ja nimenomaan neuvonantajana. Aseeseen hän ei halunnut koskea.
Jaatisen dokumentaarinen romaani on paitsi sotaromaani, myös tosielämän rakkaustarina kahdesta ihmisestä sodan keskellä.
Kauko Leimu osallistui Saksan hyökkäyssotaan vapaaehtoisena SS-miehenä. Vuonna 1943 hän haavoittui Kalmukkiarolla panssaritaistelussa ja tuli sen jälkeen uskoon. Kirjeenvaihdon kautta hän rakastui saksalaisten huoltovarikolla työskentelevään rempseään Rauha Sukulaan, ja saapui Rauhan luo juuri kahden sodan välissä.
Jaatinen kertoo tarinan Kaukon päiväkirjan ja Rauhalle lähettämien kirjeiden, muiden painettujen lähteiden sekä ensimmäisenä koronakeväänä haastattelemansa silloin 97-vuotiaan Rauhan haastattelun pohjalta. Totta ja fiktiota sekoittava sotaromaani on intiimi ja sävyjä täynnä. Rauhan ja Kaukon lyhyt rakkaustarina yhdistyy sodan jylyyn. Saksalaiset tekevät lähtöä, neuvostoliittolaiset panssarijoukot lähestyvät, eikä ole ollenkaan varmaa, että ne ovat pysähtymässä ennen Pohjanlahtea.
Määrätietoinen ja iloluontoinen Rauha keplottelee saksalaisilta ruokatarvikkeita ja kieltäytyy lähtemästä evakkoon vaikka sellaiset ovat määräykset. Yksivakaa Kauko taipuu Rauhan tahtoon, mutta yhdestä ei anna periksi: kaaoksenkin keskeltä pitäisi löytää pappi, että synnissä elämiselle tulisi loppu.
Kun Kauko sitten kohtaa uskovaisen saksalaisen sotilaan ja saa kuulla neuvostojoukkojen lähestymisestä, hänelle syntyy sisäinen paine mennä järjestämään puolustusta. Kauko kokee jumalan puhuvan itselleen ja neuvovan, miten joukot ja kalusto tulee sijoittaa lähestyvän vihollisen varalta.
Loppu on historiaa. Neuvostojoukot pysäytettiin, ja pian suomalaisten ja vetäytyvien saksalaisten välille syttyi uusi sota.
Pappi jäi löytymättä, naimisiin menemättä, eikä papiksi opiskellut Kauko mennyt myöhemminkään avioon. Rauha asui samassa talossa Sallan Märkäjärvellä vuodesta 1941, koska oli luvannut isälleen huolehtia talosta. Kotinsa hän pelasti polttamiselta ”niinku nainen voi miehen hoijella. Kyllä sinä tiiät”, Rauha kertoo haastattelijalle.
Jaatisen sotaromaanit ovat pikemminkin tyyppiä ihmisiä sodan jaloissa kuin sellaisia, joissa kerrotaan yksityiskohtaisesti jostain operaatiosta. Niin on myös Salla 1944. Se on erilainen romaani kodista, uskonnosta ja isänmaasta.
Rauhan ja Kaukon lisäksi teoksen keskeisiä henkilöitä ovat venäläisen T-34-panssarivaunun miehistö ja naisisto, sillä sen ajaja on sotakoulun käynyt Vera Popkova, joka halusi sotaan kostaakseen natseille miehensä kuoleman.
Pekka Jaatinen on uuden polven sotakirjallisuuden kärkinimiä ja Salla 1944 jatkaa hänen inhimillistä kerrontaansa, jossa läpivalaistaan sotahistoriassa vähemmälle huomiolle jääneitä episodeja ihmisiin keskittyen. Hänen edellinen sotaromaaninsa Suomussalmi oli todella järkyttävä murhenäytelmän kuvaus, vaikka itse talvisodan silloisissa tapahtumissa oltiin toki torjuntavoiton alkulähteillä.
Pekka Jaatinen: Salla 1944. 191 sivua, Johnny Kniga.
uutiskirje 
