Voi tuntua hiukan erikoiselta, että Pohjois-Atlantilla sijaitseva Irlanti ei kuulu Pohjois-Atlantin sopimusjärjestöön eli sotilasliitto Natoon. Keskeisenä syynä tähän on Irlannin perinteinen puolueettomuuspolitiikka, josta maassa ollaan hyvin ylpeitä.
Venäjän Ukrainan-hyökkäyksen jälkeen Irlannin oikeistohallituksen edustajat ja media ovat pyrkineet avaamaan keskustelua Irlannin puolueettomuuden uudelleenarvioimiseksi, etenkin sen jälkeen kun Suomi ja Ruotsi hakivat Naton jäsenyyttä.
Irish Times -lehden viime vuonna teettämän mielipidekyselyn mukaan vain 24 prosenttia irlantilaisista kannatti luopumista puolueettomuudesta ja 15 prosenttia oli sitä mieltä, että Irlannin tulisi pyrkiä Naton jäseneksi.
66 prosenttia vastaajista halusi, että Irlanti pysyy jatkossakin puolueettomana ja sotilaallisesti liittoutumattomana.
Paikallisen olutbaarin tiskillä Dublinissa kukaan ei tunnusta kannattavansa Nato-jäsenyyttä tai luopumista puolueettomuudesta. Pääkaupunki Dublin onkin vasemmistopuolue Sinn Féinin vahvaa kannatusaluetta.
Irlannin puolueettomuus johtuu pääasiassa siitä, ettei se halua olla sotilaallisessa liitossa Britannian kanssa, joka edelleen hallitsee Irlannin koillisia alueita eli Pohjois-Irlantia.
Irlannista tuli vapaavaltio vuonna 1921 brittijoukkoja vastaan käydyn itsenäisyyssodan päätteeksi. Irlanti itsenäistyi varsinaisesti vuonna 1937, kun maa sai oman perustuslain.
Toisen maailmansodan aikana Irlanti pysyi puolueettomana ja säilytti diplomaattisuhteet Saksan ja Japanin kanssa.
Silti kymmenet tuhannet irlantilaiset osallistuivat sotaan liittoutuneiden joukoissa, ja hallitus antoi brittiläisten ja yhdysvaltalaisten lentokoneiden käyttää Irlannin ilmatilaa. Irlanti luovutti liittoutuneille myös Atlantin säätietoja vuonna 1944 ennen Normandian maihinnousua.
Sodan jälkeen Irlanti kieltäytyi liittymästä Natoon nimenomaan Pohjois-Irlannin yhä jatkuvan miehityksen vuoksi. Maa halusi sen sijaan solmia kahdenvälisen sotilasliiton Yhdysvaltojen kanssa, mutta tähän Yhdysvallat ei suostunut.
Irlanti liittyi Euroopan talousyhteisöön vuonna 1973. Irlantilaiset sotilaat osallistuivat myös YK:n rauhanturvaoperaatioihin Kongossa, Kyproksella ja Libanonissa.
Kylmän sodan päättymisen jälkeen Irlanti on lähentynyt Natoa solmimalla vuonna 1999 Naton kumppanuussopimuksen. Irlantilaissotilaat ovat olleet mukana YK:n valtuuttamissa Nato-operaatioissa Bosniassa, Kosovossa ja Afganistanissa.
Irlannin hallitus antoi Yhdysvaltojen ilmavoimille myös luvan käyttää Shannonin lentokenttää polttoaineen tankkaukseen Irakin sodan aikana. Jälkeenpäin on paljastunut, että lentokenttää käytettiin myös terroristiepäiltyjen salaisissa kuljetuksissa Guantánamon vankileirille Kuubaan.
Irlannin ilmapuolustus on käytännössä Britannian ilmavoimien varassa. Irlannin omilla ilmavoimilla on vain kourallinen propellikäyttöisiä sotilaslentokoneita.
Irlanti ei muutenkaan pysty täyttämään kuin pienen osan Naton jäsenyysvaatimuksista. Sotilasmenoihin käytetään 0,3 prosenttia bkt:stä. Maavoimien vahvuus on 6 800 miestä. Merivoimilla on neljä käytössä olevaa sota-alusta.
Samaan aikaan Irlantia houkutellaan kovasti mukaan Naton yhteistyöhön merenalaisten tietoliikennekaapelien suojaamiseksi. Euroopan ja Pohjois-Amerikan välinen tietoliikenne on täysin riippuvainen Irlannin aluevesien läheisyydessä kulkevista merenalaisista kaapeleista. Irlanti on maailman suurin veroparatiisi, jossa etenkin amerikkalaiset teknologia-alan jättiyhtiöt pitävät Euroopan-pääkonttoreitaan.
Irlannin hallitus ilmoitti aiemmin keväällä haluavansa käydä laajempaa keskustelua maan puolueettomuudesta ja turvallisuusratkaisuista muuttuneessa maailmantilanteessa. Pääministeri Leo Varadkar on vakuuttanut, ettei tarkoituksena suinkaan ole pohjustaa tietä Nato-jäsenyydelle.
Valtamedian kommentaattorien mielestä kriittinen keskustelu puolueettomuudesta olisi tervetullutta, sillä eihän Irlanti ole poliittisesti puolueeton vaan selvästi osa länttä ja ainoastaan sotilaallisesti liittoutumaton, eikä nykymaailmassa itse asiassa oikein sitäkään.
Rauhanaktivisti Roger Cole muistutti Irlannin yleisradion keskusteluohjelmassa, että yhä syvemmin blokkiutuneessa maailmassa tarvitaan edelleen myös sotilaallisesti puolueettomia maita, jotka voivat toimia rauhanvälittäjinä – viime kädessä ydinsodan estämiseksi.
Irlannin ja Pohjois-Irlannin välinen raja on tätä nykyä myös EU:n ja Naton raja. Paikan päällä ei ole minkäänlaisia rajamuodollisuuksia, eikä rajaa ole merkitty maastoon.
Maantiellä ainoastaan tiekylteistä voi päätellä tulleensa toiseen maahan. Irlannin puolella etäisyydet ja nopeusrajoitukset merkitään kilometreissä, Pohjois-Irlannissa maileissa. Irlannissa paikannimet ilmoitetaan sekä iirin kielellä että englanniksi.
Brexitin myötä EU:n tulliraja asetettiin Irlanninmerelle eikä Irlannin ja Pohjois-Irlannin rajalle. Britanniasta Pohjois-Irlantiin tulevat tavarat tarkastetaan Pohjois-Irlannin satamissa. Jatkossa tullitarkastuksia tehdään ilmeisesti vain EU:n alueelle Irlantiin meneville tavaroille.
Pohjois-Irlantiin ei ole kaavailtu Naton joukkoja. Britannian armeijalla on Pohjois-Irlannissa edelleen kasarmi, joka sijaitsee Lisburnissa Belfastin eteläpuolella. Siellä palvelevat noin 1 700 sotilasta eivät liiku aseiden kanssa kasarmialueen ulkopuolella.
lehti 