Ilmastonmuutoksen vaikutukset uhkaavat Kenian rannikon historiallisia alueita ja muistomerkkejä. Intian valtameren aiempaa korkeammalle nousevat vuorovedet tuhoavat rannikon rakennelmia ja romahduttavat niitä mereen.
Yksi historiallisista alueista on portugalilaisten rakentama, Mombasan saarella sijaitseva Fort Jesus , jonka Unesco julisti maailmanperintökohteeksi vuonna 2011.
Nyt linnakkeen yli 500 vuotta kestänyttä massiivista kallioperustaa uhkaavat vuorovedet ja Intian valtamereltä puhaltavat tuulet.
”Usein, kun olin menossa kalastamaan sää oli rauhallinen ja lupaava, mutta yllättäen avomerellä aallot muuttuivat ja voimistuivat.”
Fort Jesus ehti romahduksen partaalle
Kenian kansallismuseo ja maan hallitus ovat suojanneet Fort Jesusta eroosiolta rakentamalla muurin sen Intian valtameren puoleiselle sivulle.
Fort Jesuksen johtavan kuraattorin Fatma Twahirin mukaan ennen rantavallin rakentamista linnoitus ehti rapautua pahemman kerran.
– Fort Jesuksen perusta oli pahoin vaurioitunut ja pelättiin, että se kadottaa vakautensa. Paikalle kutsumamme insinöörit tutkivat tilanteen ja vahvistivat pelkomme sanomalla, että jos emme toimi nopeasti linnoitus romahtaa Intian valtamereen. Informoimme hallitusta, joka myönsi meille 497 miljoonaa Kenian shillinkiä (noin 3,3 miljoonaa euroa), jolla maksettiin muurin rakentaminen. Työt alkoivat kesäkuussa 2017 ja päättyivät 2019, Twahir kertoo.
Kenian rannikkoa koettelee Intian valtameren dipoliksi kutsuttu sääilmiö, kirjoittaa fysikaalisen maantieteen apulaisprofessori Jennifer Fitchett Witwatersandin yliopistosta The Conversationissa.
USAidin mukaan suurin osa Kenian rannikoista on alavaa ja rannikkotasangot, saaret, rannat, kosteikot ja suistot ovat vaarassa merenpinnan nousun vuoksi. Merenpinnan kohoamisen 30 sentillä arvioidaan luovan tulvauhkan 17 prosentille (4600 hehtaarille) Mombasan pinta-alasta.”
Jumbassa munivat merikilpikonnat
Parinkymmenen kilometrin päässä Mombasasta Kilifin piirikunnasta löytyy Jumba la Mtwana. Jumba la Mtwana on swahilia ja tarkoittaa ”suurta orjataloa”. Kirjoitettua historiaa Jumban raunioilla ei ole, mutta kaivauksissa löytyneen keramiikan perusteella arvioidaan, että kaupunki rakennettiin 1300-luvulla ja hylättiin 1400-luvun alkupuolella.
Raunioihin kuuluu hauta, jonka uskotaan kuuluvan aluetta hallinneelle sulttaanille. Sulttaanin haudan vieressä olevassa pylväässä lukee arabiaksi ”Jokaisen sielun on maistettava kuolemaa”.
Neljä moskeijaa ja neljä taloa on säilynyt. Kalastajat, paikalliset ja turistit käyvät edelleen moskeijoissa rukoilemassa.
Chengo Kalume on paikallinen kalastaja. Hän toimi ammatissaan yli 25 vuotta. Kalume sanoo vuorovesien tuhonneen ison osan raunioista. Hänen nuoruudessaan 30 vuotta sitten ne olivat hyvässä kunnossa.
– Kun olin lapsi, rauniot eivät olleet vahingoittuneet, eikä vuorovesi noussut niille saakka, mutta kun lämpötilan muutokset alkoivat vuorovesistä tuli voimakkaampia ja entistä suuremmat aallot vyöryivät rantaan, vesi alkoi nousta ja saavuttaa raunioita. Silloin seinät alkoivat hajota ja murentua, Kalume valittaa.
Hän on huolissaan, sillä jos toimeen ei ryhdytä nopeasti Jumba la Mtwanan rauniot huuhtoutuvat mereen ja unohtuvat.
Ennustamattomat myrskyt ja kovat tuulet saivat Kalumen lopettamaan uransa kalastajana.
– Usein, kun olin menossa kalastamaan sää oli rauhallinen ja lupaava, mutta yllättäen avomerellä aallot muuttuivat ja voimistuivat. Se heikensi alustamme ja sai jotkut kalalajit – kuten barrakudat, tonnikalat ja papukaijakalat – häviämään. Saaliini jäi aina pieneksi.
Jumba la Mtwanassa suojavalli ei tule kysymykseen. Vastaava kuraattori Hashim Mzomba kertoo, että ranta tarjoaa hyvän munimispaikan merikilpikonnille.
– Koska merikilpikonnat munivat täällä, katsoimme parhaaksi istuttaa puita tuulensuojaksi. Puut myös heikentävät vuorovesien voimaa.
lehti 