Martina Klimes Tukholman kansainvälisestä vesi-instituutista SIWI:sta on kuvannut, miten vesi voi sodassa toimia yhtä lailla aseena, uhrina ja toisinaan myös rauhanteon välineenä.
Valtion raja ei pysäytä vettä
Kakhovkan tekoaltaan padon murtuminen kesäkuun 6. osoitti, miten vesijärjestelmän romahdus voi tuottaa kärsimystä sekä sodan aikana että sukupolvien päähän.
Ukraina syyttää Venäjää padon tuhoamisesta ja tulvaveden käyttämistä aseena.
– Se olisi täysin vastoin Geneven sopimuksen yleispöytäkirjan ensimmäistä lisäystä, joka käsittelee siviilien asemaa sodassa, toteaa SIWI:n vesi- ja rauhanneuvonantaja Klimes.
Klimes kuvaa veden erilaisia rooleja sodan aikana ja jakaa ne kolmeen.
Ensimmäinen vaikutus on suora, jolloin vettä ja vesijärjestelmiä käytetään aseena. Epäsuoraa vaikutus on silloin, kun sodankäynti myrkyttää vedenlähteitä tai saastuttaa maaperää.
Kolmantena Klimes mainitsee valtioiden rajat ylittävät seuraukset.
Ukrainassa sekä paikalliset että kansainväliset organisaatiot seuraavat jokaista kolmea ulottuvuutta tarkoin, muualla maailmassa käytävissä sodissa vastaavaa ei juuri nähdä. Jo ennen Kakhovkan katastrofia Ukrainan viranomaiset arvioivat sodan ympäristötuhojen hinnan nousevan 50 miljardiin euroon.
Ekomurhat käsittelyyn kansainväliseen rikostuomioistuimeen
Ukrainan joet, pohjavesi ja maaperä ovat saastuneet ja monet kansallispuistot ovat kärsineet sodasta.
Viime vuonna 16 miljoonaa ukrainalaista kärsi puutteista vesi- ja käymäläjärjestelmissä.
Sodan ympäristöön jättämiä jälkiä tarkoin seuraamalla Ukrainan hallitus toivoo edesauttavansa jälleenrakennusta. Sen tavoitteena on myös kerätä todistusaineistoa Venäjää vastaan tulevaa sotaoikeutta varten.
Ukrainan presidentti Zelensky on ehdottanut, että Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) hyväksymien neljän rikostyypin lisäksi otettaisiin käyttöön viides, ekomurha. Neljä ICC:ssa käsiteltävää rikostyyppiä ovat joukkotuhonta, rikokset ihmisyyttä vastaan, sotarikokset ja hyökkäysrikos.
Ajatus on saanut kannatusta myös ICC:ssa ja europarlamentti äänesti hiljakkoin ekomurhan ottamisesta EU-lakiin.
YK:n asettama komitea on ehdottanut periaatteita luonnon suojelemisesta konfliktissa.
Jemeniä, Libyaa ja Syyria tutkineet sanovat, että hyökkäykset infrastruktuuria vastaan ovat yleistyneet viimeisten parinkymmenen vuoden aikana.
– Ne aiheuttavat valtavaa kärsimystä paikallisille asukkaille ja vaikutukset leviävät usein rajojen yli. Tiedämme myös, että ympäristön rappeutuminen lisää yhteiskunnallista epävakautta ja väkivaltaa, Klimes toteaa.
Vesi voi olla myös lievittämässä alueiden ja maiden välisten suhteiden jännitteitä, mistä yksi esimerkki on SIWI:n The Shared Waters Partership –ohjelma
uutiskirje 
