Tammikuussa Pakistan perusti maan ensimmäisen kriisikeskuksen raiskauksen uhreille. Keskus tarjoaa maksutonta lääketieteellistä, juridista ja sosiaalista palvelua raiskauksen ja sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreille. Keskus perustettiin yhteistyössä Britannian hallituksen ja YK:n väestörahasto UNFPA:n kanssa.
Naisten oikeuksien puolustajat ja lääketieteelliset asiantuntijat toivovat, että keskus edistää rikollisten saamista tuomiolle. Tähän asti raiskaajat ovat monesti välttäneet oikeudenkäynnin todisteiden puuttuessa.
– Useimmissa tapauksissa seksuaalisen väkivallan todistusaineisto katoaa, kun uhri peseytyy. Siemennestenäyte paljastaisi syyllisen, mutta ilman sitä syytetty voidaan vapauttaa, professori Hakim Khan Afridi kertoo.
Hän johtaa oikeuslääketieteellistä osastoa Khyber Medical Collegessa.
Asianajaja Mehwish Muhib Kakakhel listaa syitä raiskauksesta syytettyjen vapauttamiseen: virheet rikosilmoituksen vastaanottamisessa, riittämätön todistusaineisto, ongelmat todistajien uskottavuudessa, ongelmat tutkimusprosessissa, oikeuslääketieteellisten laboratorioiden ja kriisikeskusten puute, juridiset menettelytapavirheet, kompromissit tai sopimukset oikeusjärjestelmän ulkopuolella, painostus ja uhkailu, yhteiskunnalliset ja kulttuuriset tekijät, jotka vaikuttavat näkemyksiin ja niin edelleen.
– Juridisen järjestelmän ja tutkimusmenetelmien kohentaminen sekä yhteiskunnan asenteiden muuttaminen ovat elintärkeitä, jotta oikeus toimisi reilusti ja tehokkaasti, Kakakhel toteaa.
Asianajaja Muhammad Ismail on toiveikas. Kriisikeskus on mittava edistysaskel kohti uhrien turvaamista ja syyllisten rankaisemista. Keskuksen avajaisissa puhunut Britannian edustaja Jane Marriott totesi, että se takaa uhreille entistä nopeamman ja monipuolisemman palvelun yhdestä paikasta.
Kriisikeskuksen haaraosastoja aiotaan perustaa kautta Pakistanin. Keskukset tulevat myös auttamaan valtiota saamaan kattavat tiedot koko maan raiskauksista.
Naisaktivisti Nasira Shah sanoo, että valtion pitäisi lisätä kansalaisten tietoisuutta raiskauksista ja niihin liittyvistä lääketieteellisistä ja juridisista asioista.
– Monet naiset eivät halua raportoida seksuaalisesta väkivallasta poliisille, sillä he pelkäävät ilmoituksen sosiaalisia seurauksia. Raiskauksen uhreja saatetaan halveksia yhteisössään.
Raiskausten vastaiselle viestille on kuitenkin kysyntää, sanoo kansalaisaktivisti Qamar Naseem.
– Ihmiset vihaavat raiskaajia ja he haluavat, että syylliset tuomitaan ja saavat rangaistuksensa.
lehti 