SKDL:n ja vasemmistoliiton entinen kansanedustaja Esko-Juhani Tennilä kuoli lauantaina 76-vuotiaana, kertoo Iltalehti.
Eduskunnassa 1975–2011 istunut poliitikko oli tunnettu ainakin kahdesta asiasta. Rovaniemellä vuonna 1947 syntyneen Tennilän sydämenasia oli Lappi, sen ihmiset ja työllisyys.
Toiseksi Esko-Juhani Tennilä teki todennäköisesti Suomen ennätyksen siinä, kuinka monessa eduskuntaryhmässä hän istui pitkällä urallaan. Hänet valittiin eduskuntaan SKDL:n ja vasemmistoliiton listojen lisäksi taistolaisten vaalipuolueesta Devasta vuonna 1987 ja omalta listaltaan vuonna 1983, kun SKDL:n Lapin piiri ei hyväksynyt vähemmistöläistä Tennilää ehdokkaakseen.
Lapin ihmisiltä saadusta luottamuksesta kertoo, että hän sai lähes 15 000 ääntä ja meni kirkkaasti läpi suuremmalla äänimäärällä kuin SKDL:n ainoa edustaja.
– Kannatus pitää hankkia. Siinä pitää olla tulisuutta ja todellista tahtoa ja yritystä. Nyt alistutaan, Tennilä moitti muistelmiensa julkaisutilaisuudessa vuonna 2013.
Eikä siinä kaikki. Kun vasemmistoliitto meni hallitukseen keväällä 1995, Tennilä ja kaksi muuta edustajaa erotettiin vähän sen jälkeen ryhmästä. Vasenryhmä oli Tennilän viides eduskuntaryhmä.
Parlamentaarisen uransa hän päätti kuitenkin vasemmistoliiton riveissä.
Ei mikään änkyrä
Tennilän kolmas piirre oli sydämellinen huumori. Vaikka vähemmistökommunisteja kutsuttiin änkyröiksi, hän oli ihmisenä kaukana siitä. Tennilän seurassa oli rattoisaa istua eduskunnan kuppilassa. Täysistunnoissa hän oli ahkera puhuja ja välihuutelija. Kannanotot olivat voimakkaita, mutta niissäkin kukki huumori.
Vasemmistopoliitikon pehmeämpää puolta olivat myös hänen kirjoittamansa runot ja lastenkirjat.
Ja olihan vielä neljäskin piirre: Esko-Juhani Tennilän tavaramerkki oli, että hän ei käyttänyt solmiota eduskunnan täysistunnoissa aikana, jolloin pukeutumissäännöt olivat tiukemmat.
Vihertävä marxisti
Kansanedustajana Tennilä puhui voimallisesti Neuvostoliiton kanssa tehtävän yhteistyön puolesta – niin kauan kuin Neuvostoliitto oli olemassa. Sosialismin luhistuttua hän joutui arvioimaan kriittisesti omaa entistä ajatteluaan.
Kansan Uutisten haastattelussa kesäkuussa 1993 Tennilä kertoi, että ensin sosialismin luhistuminen veti hiljaiseksi. Pettymys tuli kuitenkin jo ennen Berliinin muurin sortumista siitä, ettei Mihail Gorbatshov pystynyt uudistamaan sosialismia.
– Silloin minulla oli todella vaikea vaihe ja olin pettynyt. Se oli viimeinen mahdollisuus korjata sosialismia, hän sanoi.
Vaimon ja kavereiden kanssa huokailtiin, hän täsmensi masennuksensa laatua.
Selviämistä auttoi sen tajuaminen, ettei ”tämä liike” ole tehnyt Suomessa läheskään kaikkea väärin.
– Kävin omaa hommaani läpi ja mietiskelin, mitä Lapin kansanedustajana olen tehnyt. Nyt on viides kausi menossa ja 90-prosenttisesti se on ollut ihmisten arkisten ongelmien ratkaisemista. Nyt elämä jatkuu ja pitää katsoa, missä ollaan alkaa sitten tekemään taas.
Vuonna 2004 julkaisemassaan muistelmakirjassa Svejkin poika Tennilä myönsi taistolaisten virheeksi, että neuvostokommunismin epäkohdista vaiettiin. Hänen mukaansa tämä johtui siitä, että ei haluttu joutua väärään kuoroon ”eli niiden joukkoon, jotka inhoavat tai jopa vihaavat sosialismia sen idean vuoksi.”
Kommunismin romahduksen jälkeen Tennilä piti itseään marxistina, jossa vihreys voimistuu. Häntä huoletti 1990-luvulla, että lama-aika hävittää vasemmistoliitosta vihreyden ja jäljelle jää vain punaista.
– Minusta on erittäin taantumuksellinen ajatus, että oltaisiin tänä päivänä vain punaisia eikä ymmärretä vieläkään, että luonto asettaa reunaehdot kaikelle.
”Työhön tavallaan pakotettava”
Sosialismin suurena erehdyksenä hän piti markkinoiden puutetta. Markkinaliberalismia vanha tulipalokommunisti ei kuitenkaan hyväksynyt.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä 1990-luvun alussa Tennilä erikoistui työllisyyskysymyksiin ja veti sen työllisyysprojektia. Nykyvasemmistolaisesta katsannosta hänen ajattelunsa oli hyvin radikaalia: työttömyysturva ei saa jatkua kovin pitkään, vaan ihmiset on tavallaan pakotettava työhön, Tennilä sanoi KU:n haastattelussa.
Eduskunnasta pois jäätyään Tennilä palasi vanhaan ammattiinsa toimittajaksi. Hän tuli suurelle yleisölle tunnetuksi 1970-luvun alussa Ajankohtaisen kakkosen toimittajana. Vuodesta 2011 Tennilä avusti Kansan Uutisten Viikkolehteä useiden vuosien ajan. Juttujen aiheet koskivat hänelle niin rakasta Lappia.
lehti 