Intian Goan osavaltion rannikolla on yli 3 500 vuoden ajan harjoitettu maanviljelyä, kalastusta ja suolan keruuta ekologisesti nerokkaalla khazaniksi kutsutulla menetelmällä. Khazanit ovat lieventäneet maaperän suolaantumisen vaikutuksia, säilyttäneet luonnon monimuotoisuutta ja taanneet ihmisten ruokaturvan. Sanalla tarkoitetaan sekä perinnettä että tietynlaista patorakennelmaa. Khazaneja ehdotetaan YK:n ruoka- ja maatalousjärjestön FAO:n globaalisti merkittävien maatalousperinnejärjestelmien listaan.
Khazanit rakentuvat meren rannalle maasta ja mudasta rakennetusta kahdesta peräkkäisestä padosta, niiden väliin jäävästä altaasta, jossa kasvatetaan kaloja, ja sulkuporteista. Ne estävät suolaisten vuorovesien tunkeutumisen rannikon viljelymaille ja samalla luovat ravinteikasta multaa maatalouden tarpeisiin. Altaista saadaan myös suolaa.
– Khazan ilmentää ihmisten ja maan välistä symbioottista suhdetta. Se tarjoaa kestävän elinkeinon vuoden ympäri”, arkkitehti ja Goan Khazan -yhdistyksen johtaja Elsa Fernandes sanoo. Fernandesin vanhemmat kasvattivat riisiä ja keräsivät merisuolaa Santa Cruzin kylässä osavaltion pääkaupungin, Panjimin lähistöllä.
Riisitutkija Shilpa Bhonsle selittää, että khazanit vahvistavat ekosysteemin kestokykyä ja tekevät viljelykasveista vähemmän arkoja tuholaisille, taudeille ja ilmastoon liittyville stresseille.
– Perinteiset viljelymenetelmät auttavat pitämään maaperän terveenä ja hedelmällisenä. Perinteiset kastelujärjestelmät optimoivat veden käytön ja vähentävät riippuvuutta makeasta vedestä. Nämä kestävät käytännöt yhdistettyinä nykyaikaisiin sopeutumisstrategioihin auttavat lieventämään kuivuuden vaikutuksia, Bhonsle sanoo.
Khazanit suojelevat rannikon hauraita maatalousekosysteemejä.
– Sisemmät ja pienemmät padot auttavat pitämään veden riisipelloilla, paksummat ulkopadot suojaavat jokiveden tunkeutumiselta ja sulkuportit säännöstelevät virtauksia. Portit reagoivat vuoroveden paineeseen ja auttavat veden puhdistuksessa ja peltojen jätehuollossa, mikrobiologi Sangeeta Sonak kertoo.
Tällä hetkellä khazanien ekosysteemi peittää arviolta 17 200 hehtaaria Goassa, jossa monimutkainen yhteen liittyvien kanaalien, jokien ja jokisuistojen verkosto yhdistää Arabianmeren ranta-alueet sisämaahan.
Monipuolisesta hyödyllisyydestään huolimatta khazan-viljelyä uhkaavat välinpitämättömyys, ympäristön rapautuminen ja kaupallistuminen.
– Perinteisiä mutapatoja korvataan betonirakenteilla, jotka vähentävät luonnon monimuotoisuutta ja vaurioittavat ympäristöä, terveyttä ja kulttuuriperintöä. Patojen korjaukset pitäisi antaa paikallisten asukkaiden tehtäväksi. Se antaisi heille elantoa, mutta lisäksi vahvistaisi kiertotaloutta ja paikallisten sitoutumista khazanien ylläpitoon, Fernandes sanoo.
Fernandesille khazanit ovat enemmän kuin elinkeino, ne ovat olemassaolon tapa.
lehti 