Kaksi vuotta sen jälkeen kun El Salvadorin presidentti Nayib Bukele julisti sodan katujengejä vastaan, maa on muuttunut nopeasti jengien riivaamasta miltei poliisivaltioksi. Agustín, 18, on kokenut muutoksen omassa elämässään.
Kun hän oli kolmentoista, El Salvadorin suurimpiin jengeihin lukeutuva MS-13 yritti värvätä hänet. Jengit hallitsivat naapurustoa. Viisi teini-ikäistä jengin jäsentä lupaili parempia kenkiä, vaatteita ja sikareita. Monet saman kaupunginosan pojat liittyivät jengiin, mutta Agustín kieltäytyi.
– Se oli tukahduttavaa. Piti olla tarkkana, mitä sanoi, miten käveli ja pukeutui. Ne näkivät kaiken. Se oli kuin olisi elänyt vihollisensa kanssa 24 tuntia vuorokaudessa, Agustínin äiti kertoo.
Koston pelossa äiti ei sano nimeään eikä Agustínkaan kerro oikeaa nimeään.
Pakomatkoja
Kolme vuotta sitten jengiläiset hakkasivat pojan isäpuolen ja uhkasivat tappaa äidin. Äiti oli auttanut poliisia ruuanjakelussa koronapandemian aikana.
– Poliisille tai sotilaalle puhuminen oli kuin kuolemantuomio, äiti sanoo.
Perhe pakeni väkivaltaa Mejicanosiin pääkaupunki San Salvadorin lähellä. Välitön uhka väistyi, mutta turvallisuuden tunne ei palannut, sillä El Salvadorin toiseksi suurin katujengi kontrolloi aluetta. Muutaman kuukauden kuluttua jengi uhkasi tappaa Agustínin äidin ja perheen täytyi jälleen lähteä pakoon.
He asettuivat San José Guayabaliin, jota jengit eivät hallinneet. Agustín oli kuudentoista, kun Bukele aloitti sotansa jengejä vastaan. Se synnytti perheessä toiveikkuutta. Maahan julistettiin hätätila ja perusoikeudet peruutettiin.
Pidätys
Muutamaa kuukautta myöhemmin poliisit ja sotilaat pidättivät Agustínin ja hänen isäpuolensa. Poliiseilla ei ollut pidätysmääräystä eivätkä he kertoneet syytä pidätykseen, paitsi että pidätetyt vietäisiin poliisiasemalle kuulusteluja varten.
Vartijat eivät tehneet mitään, kun toiset pidätetyt potkivat häntä.
Agustínista tuli yksi noin 2 800:sta hätätilan aikana vankilaan viedystä lapsesta. Vankeusaika oli puistattava sarja kaltoinkohtelua. Sotilaat esimerkiksi esittivät, että he aikovat teloittaa hänet pikkutiellä matkalla poliisiasemalta toiselle. Häntä pidettiin useita päiviä sellissä, jossa 70 lasta jakoi kolme vuodetta eli useimmat nukkuivat lattialla. Vartijat eivät tehneet mitään, kun toiset pidätetyt potkivat häntä.
”Haluan, että lapseni unohtaa”
Agustínia syytettiin jengiin kuulumisesta, kuten suurinta osaa jengien vastaisen sodan aikana pidätetyistä 78 000 ihmisestä. Laki ei edellytä, että syytetyn olisi todistettu syyllistyneen mihinkään muuhun rikokseen kuin jengiin kuulumiseen. Jengiin kuuluminen puolestaan on määritelty niin laveasti, että ketä tahansa jonkun jengiläisen kanssa jonkinlaisissa tekemisissä ollutta voidaan syyttää.
Tuomari ei oikeudenkäynnissä löytänyt todisteita Agustínia vastaan ja poika vapautettiin kahdentoista päivän jälkeen. Poliisit ja sotilaat kuitenkin väittivät edelleen, että poika on jengin jäsen. He ahdistelivat häntä paikallisessa puistossa, hakkasivat ja uhkasivat pidättää uudestaan. Lainvalvojien toimintavaltuudet ovat suuret eikä toimintaa käytännössä valvota.
Agustín lopetti koulunkäynnin ja meni töihin rakennukselle toisessa kaupungissa. Jengit eivät enää huoleta häntä. El Salvadorin murhaluvut ovat merkittävästi pudonneet ja jengit vaikuttavat heikentyneiltä. Äiti kuitenkin kertoo, että Agustín puhkeaa itkuun aina sotilaita tai poliiseja nähdessään.
– Me haluamme lähteä El Salvadorista. Haluan, että lapseni unohtaa kaiken, äiti sanoo.
Kirjoittaja on Human Rights Watchin johtaja Amerikoissa
lehti 