Perjantaina vasemmistoliiton puheenjohtajakisa sitten virallisesti alkoi – ja nyt näyttää siltä, että se myös loppui saman tien.
Vuodesta 2016 vasemmistoliittoa johtanut Li Andersson ilmoitti jo maaliskuussa luopuvansa puheenjohtajuudesta tänä vuonna. Kevään ja kesän aikana mahdollisina ennakkosuosikkeina pidettiin helsinkiläisiä kansanedustajia Veronika Honkasaloa ja Minja Koskelaa. Kumpikin kertoi jo alkukeväästä harkitsevansa, asettuisiko ehdolle puheenjohtajan tehtävään.
Molemmat olisivat olleet mahdollisessa puheenjohtajavaalissa vahvoilla: Honkasalo on tällä hetkellä puolueen varapuheenjohtaja, kun taas Koskela oli vasemmistoliiton ääniharava Helsingissä viime eduskuntavaaleissa.
Perjantaina harkinta oli päättynyt: samalla kellonlyömällä kun Minja Koskela ilmoitti lähtevänsä kisaan mukaan, kertoi Veronika Honkasalo, ettei tavoittele puheenjohtajuutta.
Honkasalo kertoi perusteluikseen sen, että hän haluaa olla teini-ikäisille lapsilleen läsnä ja tukena niin paljon kuin kansanedustajan tehtävässään voi. Se on ymmärrettävä ja kunnioitettava syy. Kuten Honkasalo itsekin totesi, myös teini-ikäiset lapset tarvitsevat oman vanhemman läsnäoloa, tukea ja turvaa.
On myös pantava merkille, että harvassa ovat miespoliitikot, jotka nykypäivänä sanovat jättävänsä eduskuntapuolueen puheenjohtajakisan väliin ollakseen enemmän läsnä perheelleen. Pikemminkin trendi näyttäisi olevan toisin päin: esimerkiksi keskustan uusi puheenjohtaja Antti Kaikkonen vakuutti voivansa yhdistää puolueen johtamisen ja lapsiperhearjen.
Koskelan ja Honkasalon lisäksi myös turkulainen kansanedustaja Timo Furuholm oli saanut kannatusta puheenjohtajaksi puolueen kenttäväen keskuudessa. Hän kuitenkin ilmoitti niin ikään perjantaina, ettei pyri puheenjohtajaksi.
Savon Sanomien mukaan kuopiolainen kansanedustaja Laura Meriluoto harkitsee vakavasti puheenjohtajaksi pyrkimistä. Hän ei kuitenkaan ole vielä päätöstään tehnyt.
Ketään muita varteenotettavia ehdokkaita ei kisaan ole toistaiseksi ilmoittautunut. Keravalainen kansanedustaja Pia Lohikoski on luvannut harkita puheenjohtajuutta, mutta muuten on hyvin hiljaista.
Moni vasemmistoliittolainen olisi varmasti nähnyt mielellään oululaisen kansanedustajan ja ex-ministerin Hanna Sarkkisen puheenjohtajaehdokkaana. Sarkkinen kuitenkin ilmoitti jo kesäkuussa, ettei ole mukana puheenjohtajakisassa, koska odottaa lasta.
Eräs ennakkosuosikeista kisaan oli myös ex-ministeri ja entinen vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jussi Saramo. Hän kuitenkin ilmoitti jo ennen kesäkuun eurovaaleja, ettei puoluetta pysty johtamaan Brysselistä käsin. Lopulta kävi niin, että Saramo valittiin Euroopan parlamentin jäseneksi, eikä häntäkään siis nähdä puheenjohtajakisassa.
Vasemmistoliitto valitsee puheenjohtajansa puoluevaltuuston kokouksessa lokakuussa. Sitä ennen järjestetään neuvoa-antava jäsenäänestys, jossa äänioikeutettuja ovat kaikki, jotka ovat liittyneet vasemmistoliiton jäseniksi 20.9. mennessä.
Äänestystä ei tietenkään tarvitse järjestää, jos ehdokkaita on vain yksi. Silloin ei tarvitsisi käydä myöskään puolueen sisäistä keskusteluita vasemmistoliiton tulevaisuudesta, vasemmiston tehtävästä Suomessa ja Euroopassa, eikä myöskään vasemmistolaisen politiikan tavoitteista.
Juuri sellaiselle keskustelulle olisi kuitenkin nyt tarvetta. Vaikka takana on kaikkien aikojen eurovaalivoitto, uusia jäseniä on tuhansia ja gallupeissa menee mukavasti, ei vasemmistoliitto voi jäädä laakereilleen lepäämään ja odottamaan seuraavaa vaalivoittoa.
Puheenjohtajavaihdos on hetki, jota vasemmistoliiton ei kannata jättää käyttämättä.
Puolueilla on valitettavan harvoin mahdollisuuksia käydä laajaa keskustelua niiden tilasta ja linjoista. Puheenjohtajavaihdos on hetki, jota vasemmistoliiton ei kannata jättää käyttämättä.
Siksi olisikin terveellistä, että puolueen puheenjohtajakisassa nähtäisiin useampiakin nimiä. Vasemmistoliiton kaltaiset liikkeet elävät moniäänisyydestä, joten vasemmistoliittolaisten on nyt uskallettava olla moniäänisiä.
On päivänselvää, että puolueen puheenjohtajuus on vaativa ja vastuullinen tehtävä, johon ryhtyminen ansaitsee pitkän ja perusteellisen harkinnan. Pelkkä puheenjohtajaehdokkuuskin tuo kuitenkin kaikille ehdokkaille näkyvyyttä ja julkisuutta paitsi puolueväen keskuudessa, myös laajemmin.
Julkisuus on politiikassa kovaa valuuttaa, ja siksi puheenjohtajakampanjaa kannattaa harkita sellaistenkin, jotka ovat puolueessa jääneet vähemmälle huomiolle. Sitä huomiota nimittäin saa asettumalla ehdolle.
Kirjoittaja on KU:n politiikan toimittaja.
uutiskirje 
