Kun koulun kello kilahtaa lounastauon merkiksi, 40 innokasta pikkuruokailijaa (41, jos mukaan lasketaan myös koulun koira) pyrähtää verannalle. Heitä odottaa pino teräslautasia, joille lastataan ravinteikas ja herkullinen lounas. Ruuat on valmistettu paikallisista, perinteisistä aineksista.
Aiemmin tässä Intian Meghalayan osavaltion East Khasi Hillsin alakoulussa tarjottiin lounaaksi vain riisiä, perunoita ja keltaisia linssejä. Nyt alkuperäiskansojen yhteisöjen terveellinen ruoka on saamassa tunnustusta ja pääsemässä koulukeittiöihin.
Vihreä vallankumous jyräsi hirssin
Himalajan juurten alkuperäiskansojen paikalliset ruokajärjestelmät perustuvat paikallisesti kasvatettuihin ja luonnosta kerättyihin syötäviin kasveihin. Ne ovat aikojen saatossa sopeutuneet monenlaisiin ruokakriiseihin, kuivuuteen yhtä hyvin äärimmäiseen kylmyyteen ja lumeen. Ne ovat myös selvinneet vuosikymmeniä jatkuneesta valtion ja liike-elämän painostuksesta viljellä yksipuolisesti vain riisiä ja vehnää.
Intian niin sanottu vihreä vallankumous 1960-luvulta lähtien muutti intialaiset ruokajärjestelmät ja lisäsi suuresti yksipuolista viljelyä sekä riisin ja vehnän tuotantoa muuallakin Aasiassa. Monilla seuduilla riisi ja vehnä syrjäyttivät hirssin ja muut aiemmin paikallisesti suositut viljat.
Odishan osavaltion Rayagadan alueen vuoristokansa dongria kondhin naispuoliset kylänvanhimmat kertovat, että ennen 1960-lukua paikallisesti viljeltiin 45 eri hirssilajiketta. Kymmenen vuotta sitten lajikkeita oli enää kymmenen. Kun erityisen kovan kuivuuden aikana havaittiin, että jäljellä oli vain kaksi hirssilajiketta, heimon naiset ryhtyivät toimiin pelastaakseen perinneviljansa.
Naiset vaeltavat etäisimpiin metsäkyliin saatuaan tietää, että niissä joku vielä viljelee muiden hylkäämiä viljoja. He ovat pelastaneet esimerkiksi hirssilajikkeen, joka on korkean kuitu- ja energiapitoisuutensa vuoksi ihanteellinen diabeetikoille.
Vastalääkettä elämäntapasairauksiin
Nyttemmin Intia on ainakin sikäli muuttanut suuntaa, että nimenomaan hirssiä on alettu arvostaa. Intian aloitteesta YK julisti vuoden 2023 hirssin vuodeksi, hirssin monipuolisen hyödyllisyyden vuoksi. Ravitsevuuden ja terveellisyyden lisäksi se tekee hyvää ympäristölle.
Intian valtio on sisällyttänyt hirssin köyhien ruoka-apuun, joten miljoonat saavat sitä. Toisaalta intialainen yläluokka sairastuu samoihin elämäntapasairauksiin kuin muuallakin. Intia tunnetaan jo maailman diabeteskeskuksena ja vastalääkkenä jotkut ovat siirtymässä hirssiin ja muihin lääkinnällisiä ominaisuuksia sisältäviin ruokiin.
Monilla heimokansojen ruuilla ja metsästä keräämillä tuotteilla on lääkinnällistä arvoa, josta alkuperäiskansojen naiset ovat olleet tietoisia. Nykyään monia niistä paketoidaan ”ravintolääkkeiksi”, joilla torjutaan elämäntapasairauksia. Esimerkiksi ceyloninmoringaa myydään pulverina ja tabletteina. Ceyloninmoringa sisältää kivennäisaineita, vitamiineja ja runsaasti rautaa, josta syystä odottavat äidit ovat suosineet sitä.
Punamuurahaisista saa chutney-tahnaa
Intian valtio on myös myöntänyt maantieteellisiä alkuperätodistuksia (GI) lukuisille heimoyhteisöjen naisten säilyttämille ruuille ja ruoka-aineksille. GI-todistus helpottaa tuotteiden markkinoille pääsyä ja tarjoaa niille immateriaalioikeuksien suojan.
Esimerkiksi viime tammikuussa GI-listalle pääsi Odishan osavaltion Mayurbhanjin heimoyhteisöjen punamuurahaisista valmistama chutney, joka on sekä lääkinnällisesti että ravitsemuksellisesti arvokasta.
– Viimeisen kahden tai kolmen vuoden aikana valtion asenne alkuperäiskansojen ruokien tukemiseen on muuttunut selvästi myönteisemmäksi, Bhogtoram Mawroh sanoo.
Hän on Meghalayan osavaltiossa toimivan voittoa tavoittelemattoman agroekologiajärjestö NESFAS:n johtava tutkija.
Koulusta kotiin
NESFAS pilotoi yhdessätoista koulussa kouluruokaprojektia, joka on tarkoitus laajentaa 500 kouluun.
– Alkuperäiskansojen ruokia elvytetään tuomalla niitä kouluruokailuun. Parasta kehityksessä on se, että koululaisten äidit ovat myös alkaneet laittaa niitä kotona, Mawroh lisää.
– Viime vuosina kasvisten käyttö on vähentynyt varsinkin nuorimpien sukupolvien keskuudessa. Elvytyksessä keskeistä ovat innovaatiot, joilla nuoret saadaan houkuteltua takaisin yhteisöjensä perinneruokien pariin.
NESFAS:n innovaatiot nojautuvat alkuperäiskansa khasien naisten perinnetietoon. He ovat sukupolvien ajan keränneet ruokaa metsistä ja tietävät, mitä ominaisuuksia kasveilla on, missä ja milloin ne kasvavat. Naiset neuvovat, mitä koululounaassa voi olla eri vuodenaikoina.
lehti 