Moni kaunokirjallisuutta edustava kirjailija kokeilee siipiään myös dekkarin tekijänä. Tulokset ovat usein hyviä. Kaunokirjallinen tausta ja ilmaisu antavat rikastavan lisämausteen rikosromaanille, jos dekkarin perusainekset ovat kunnossa.
Näyttelijä-käsikirjoittaja-kirjailija Petja Lähteen kohdalla yhdistelmä toimii erinomaisesti. Viime vuoden keväällä ilmestynyt esikoisdekkari Yksi neljästä esitteli empaattisen rikostutkija Terhi Nuoran.
Sarjan toinen osa Kaksi astetta on vielä hallitumpi kuin toimiva, mutta rikostarinana sittenkin aika tavallinen Yksi neljästä. Kaksi astetta viittaa uutuudessa ilmaston lämpenemiseen kahdella asteella, jota yritysjohtaja Harri Tammisto on pitänyt mitättömänä asiana. Nyt Tammisto löytyy murhattuna hylätystä huvilasta. Elimistö ei kestänyt, että hänen kehonsa lämpöä pidettiin pitkään keinotekoisesti kaksi astetta normaalia lämpimämpänä.
”Vanhan liiton öykkäri, joka puhui ajatuksensa suoraan ulos”, Tammistoa luonnehtii Terhi Nuoran uusi työpari Milla Rissanen.
Murhaaja ei tyydy yhteen uhriin. Vaaravyöhykkeessä on muitakin johtajia, jotka ovat vähätelleet ilmastokriisiä. Heidän on määrä kuolla tavalla, jota he ovat ilmastonmuutoksen yhteydessä vähätelleet. Kova juttu tutkinnanjohtajaksi siirtyneelle Panu Tammelle, joka oli edellisessä kirjassa Terhin työpari ja ihastuksen kohde.
Murhatutkinnan lisäksi Petja Lähteen dekkareissa iso paino on ihmissuhteilla. Yksinhuoltaja ja kosketusta janoava Terhi on salannut aikuiselta pojaltaan tämän isän henkilöllisyyden. Huoneeseensa linnoittautunut taitava hakkeri Taneli on sen kuitenkin selvittänyt. Nyt hän on lähtenyt kotoaan ja päätynyt Kööpenhaminaan, josta lähettää uhkaavia viestejä kotimaassa vallan portailla korkealle nousseelle isälleen.
Mutta onko Tanelilla jotain tekemistä myös ilmastomurhien kanssa?
Iäkkään äitinsä kanssa Terhi lähtee ruumisarkkukurssille. Yhteinen tekeminen ei muuta sitä, että äidin ja tyttären suhde on vaikea.
Dekkarina Kaksi astetta etenee miellyttävän rauhallisesti, mutta ei yhtään tylsästi. Ilmiselviä epäilyttäviä ympäristöaktivisteja ovat Elokapinasta lähtenyt ja omaa vielä radikaalimpaa liikettä perustava Kaarlo Kivistö sekä 72-vuotias Kari Lahti, joka itse ilmoittautuu murhien tekijäksi. Kumpaakin voi luonnehtia ajattelultaan linkolalaiseksi. Poliisilla on kuitenkin syynsä epäillä heidän toimineen ainakaan yksin, jos ovat murhiin yhteydessä ollenkaan.
Jossain ainakin on koko hankkeen taustavoima, joka on pysäytettävä ennen kuin uhreja tulee lisää. Ja mikä on motiivi? Mikä ajaa jonkun tekemään tällaisia murhia?
Terhi Nuoran työpari Milla Rissanen erottuu suorasukaisella rasismillaan melkein kaikista suomalaisten dekkarien poliisihahmoista. En pidä rasismista, mutta pidän siitä, että tällainenkin henkilöhahmo on tuotu näyttämölle. Kun ajattelee perussuomalaisten kannatusta poliisien keskuudessa, on syytä uskoa oikeissa poliiseissa olevan aika monia millarissasia eikä vain niitä mukavia tyyppejä, joita valtaosa dekkarisarjojen poliiseista on.
Petja Lähde ei mullista kotimaista dekkaria, mutta ei liioin kulje kuluneimpia polkujakaan. Erittäin hyvin kirjoitetuissa rikosromaaneissa on riittävästi omaperäisyyttä ja vetoa. Kaksi astetta päättyy sellaiseen cliffhangeriin, että kolmatta osaa jää odottamaan lievää suuremmalla mielenkiinnolla.
Petja Lähde: Kaksi astetta. 309 sivua, Gummerus.
uutiskirje 
