KU
  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Uusin lehti
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset

    Voit ilmoittaa KU:n verkossa myös kokouksista, tapahtumista, avoimista työpaikoista yms. Pääset selaamaan ilmoituksia viereisestä selaa ilmoituksia-linkistä.

    Lisää tietoja ilmoittamisesta verkossa ja aikakauslehdessä saat mediatiedoista.

    Perinteisiä tervehdyksiä voit jättää myös verkossa ilmoituspalvelussamme.

    • Selaa ilmoituksia
    • Mediatiedot
    • Ilmoituspalvelu
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Laskutus
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset
KU

Kulttuuriuutiset

Sigrid Backman kirjoitti sisällissodan häviäjistä ymmärtäväisesti pian sodan jälkeen ja aloitti punaisen tradition

Kuva: Signe Brander

Backman tiesi, mistä kirjoitti. Hän syntyi vaatimattomiin oloihin ja asui koko ikänsä eri osoitteissa Helsingin Punavuoressa, joka tuolloin oli köyhien asuinaluetta.

Marita Hietasaari
16.2.2025 14.00
Fediverse-instanssi:

Aivan liian kilttejä ja sympaattisia.

Näin voisi kiteyttää kriitikoiden arviot punaisten hahmoista Sigrid Backmanin (1880–1938) sisällissotaromaanissa Ålandsjungfrun (”Oolannin neito”). Romaanin ilmestyessä joulukuussa 1919 oli sodan päättymisestä vain puolitoista vuotta, ja valtaosa siihenastisesta sisällissotakirjallisuudesta tunnusti valkoista väriä.

Backman oli monellakin tapaa outolintu ajan kirjallisissa piireissä. Hän oli ensinnäkin yksi harvoista naisista muuten hyvin miehisessä sodasta kirjoittavien joukossa.

Lisäksi hän edusti alempaa keskiluokkaa aikana, jolloin suuri osa suomenruotsalaisista kirjailijoista kuului yläluokkaan. Muista poiketen hän kirjoitti kahdessa sisällissotaromaanissaan myötätuntoisesti ja ymmärtäen hävinneiden puolella taistelleista maaseudun vähäosaisista ja kaupungin työläisistä.

Kaiken huipuksi hän uhmasi omaa vähemmistöryhmäänsä, sillä suomenruotsalaiset vähättelivät punaisten joukoissa taistelleiden lukumäärää puhuen vain joistakin harhaanjohdetuista, vaikka heitä oli tuhansia. Taustalla on nähty yläluokan ja porvariston halu turvata oman kieliryhmän asema esittämällä suomenruotsalaisten taistelleen mahdollisimman yhtenäisenä ryhmänä valkoisten puolella.

Backman oli monellakin tapaa outolintu ajan kirjallisissa piireissä.

Punavuoren kasvatti

Backman tiesi, mistä kirjoitti, sillä hän syntyi vaatimattomiin oloihin ja asui koko ikänsä eri osoitteissa Helsingin Punavuoressa, joka tuolloin oli köyhien asuinaluetta.

Birgitta Bouchtin (1981) sanoin hän oli ehkä ainoa tuon ajan kirjailijoista, joka ”jakoi pesutuvan, saunan, ulkovessan ja vesipostin sekä punaisten että valkoisten kanssa, kuunteli heidän puheitaan ja ymmärsi heidän unelmiaan oikeudenmukaisemmasta elämästä”.

ILMOITUS
ILMOITUS

Sörnäisiin sijoittuvassa romaanissa Familjen Brinks öden (1922; ”Brinkin perheen kohtalot”) Backman kuvaa juuri tällaista pihapiiriä, jossa niin eri väriä tunnustavat kuin puolueettomina pysyttelevät törmäävät arkisten askareiden parissa. Mielipiteiden vaihto ”pesutuvan maanalaisessa parlamentissa” ja vesipostilla on välillä kiivasta, mutta toimeen tullaan, koska on pakko.

Pitkänsillan takaisten työläiskorttelien monikielistä yhteisöä on myöhemmin kuvannut Kjell Westö Helsinki-romaaneissaan. Backman kuvaa molemmissa teoksissaan ensin aikaa ennen sotaa. Näin lukija tutustuu henkilöhahmoihin tavallisina ihmisinä iloineen ja murheineen ennen kuin veljessota riuhtaisee heidät pyörteisiinsä.

Sisällissodan kuvaa ja muistikulttuuria hallitsi – ja tulisi hallitsemaan vuosikymmeniä – voittanut valkoinen puoli. Propaganda oli ollut kovasanaista puolin ja toisin, mutta loppukeväästä 1918 kenttä jäi valkoisille. Lehdet täyttyivät punaisten hirmutöiden kuvauksista. Mainittakoon, että tutkimus on osoittanut nämä kauhutarinat suurimmaksi osaksi liioitelluiksi ja jopa suoranaisiksi valheiksi.

Backmanin Ålandsjungfrun, joka kertoo Itä-Uudellamaalla sijaitsevan kuvitteellisen Pigbackan asukkaiden suhtautumisesta sosialismiin, saikin nuivan vastaanoton. Joidenkin kriitikoiden mielestä epäonnistuminen johtui sukupuolesta, ja ”kirjailijattaren” toivottiin palaavan aiempien teostensa romanttiseen maailmaan. Tosin näidenkin teosten ”hauraat” naishahmot on myöhempi tutkimus nähnyt riippumattomina, omasta elämästään päättävinä naisina.

Sigrid Backman.

Sigrid Backman.

Punaisen tradition aloittaja

Backman ei kritiikistä säikähtänyt, vaan vastasi arvostelijoilleen Familjen Brinks öden -romaanin ironisessa esipuheessa. Hän sanoutui irti kaikenlaisesta puoluepoliittisesta propagandakirjoittelusta, mutta kertoi olevansa kiinnostunut yhteiskunnan vähäosaisista.

Backman osoitti melkoista kansalaisrohkeutta julkaisemalla pasifistiset, hävinneitä ymmärtävät teoksensa ajassa, jonka arvomaailma oli voittajien sanelema. Toki jotkut kirjailijat olivat pohtineet hävinneiden motiiveja, mutta annettu kuva punaisista oli vähemmän mairitteleva.

Runar Schildtin teoksen Hemkomsten och andra noveller (1919, suom. Kotiinpaluu ja muita novelleja, 1922) novellissa ”Aapo” umpimielinen suomalainen renki kokee tulleensa väärin kohdelluksi ja haluaa kostaa, ja novellin ”Kotiinpaluu” päähenkilö Albin puolestaan on malliesimerkki agitaattorien harhaanjohtamasta suomenruotsalaisesta. F. E. Sillanpään Hurskaan kurjuuden (1919) Juha taas on yksinkertainen, johdateltavissa oleva ressukka.

Backmanin voikin sanoa aloittaneen punaisen tradition, jota jatkoivat ruotsinkielisellä puolella muun muassa Jarl Hemmer, Anna Bondestam ja Aili Nordgren – kaikki ennen Väinö Linnan vuonna 1961 julkaistua Täällä Pohjantähden alla -trilogian toista osaa, jonka on sanottu palauttaneen hävinneille ihmisoikeudet.

Siinä, missä valkoinen vapaussotakirjallisuus viittasi ahkerasti J. L. Runebergin Vänrikkeihin nostaen esikuviksi niin Sotilaspojan kuin Torpan tytön, kiistetään Runebergin sankari- ja kansankuva suutarinpallillaan filosofoivan Brinkin suulla.

Brink tekee eron sepitteen ja todellisuuden välillä: hän myöntää pitävänsä Vänrikki Stoolin tarinoista, mutta todellisuus on nähtävä sellaisena kuin se on. Hannes kysyy kiusoitellen isältään, onko tämä unohtanut Saarijärven Paavon, kun ei malta odottaa, että Ragna-tytär palaa vierailulta kotiin ja tuo kaivatun voipytyn. ”Voi herraseni, en ole, näpäyttää Brink takaisin, mutta sellaisia talonpoikia ei ole, eikä sellaisia akkoja kuin hänen vaimonsa.”

Elintarvikepula koettelee niin valkoisia kuin punaisia Käenpojankuja 17:ssä. Leipää tehdään perunankuorista ja pellavansiemenistä ja kahvia lantusta ja voikukanjuurista. Kun saksalaisia sotilaita ilmestyy pihaan, kantavat valkoisten puolta pitäneet naiset voileipiä ja kahvia sokerin kera tarjolle – punaisen Virtaskan nälkäiset lapset katselevat suu auki vierestä.

Sisällissodan kuvaa ja muistikulttuuria hallitsi voittanut valkoinen puoli.

Useiden kriitikoiden mielestä Backmanin tämäkään sisällissotakuvaus ei ollut realistinen. Åbo Underrättelserin (30.10.1922) kriitikko moitti naisen näkökulmaa sotaan, se kun tulee esiin lähinnä ruoan puutteena. Sodan kauhujen kuvausta odottaneelle ei ilmeisesti riittänyt, että Brink menettää kaikki kolme poikaansa: joukkueen johtaja Jalle ammutaan taistelujen yhteydessä, työväenlehtiin kirjoittanut Hannes teloitetaan Viaporissa, ja Axel, joka viime hetkellä solidaarisuudesta suostui vartiointitehtäviin, menehtyy vankileirillä.

Monet vapaussotaromaanit kuvaavat tapahtumia vain toukokuulle punaisten kukistumiseen saakka, jolloin kirjailija välttää puhdistusten ja vankileiriajan käsittelemisen. Backman sen sijaan viittaa molemmissa romaaneissaan laittomiin teloituksiin ja myös naisten teloittamiseen, mitä on pidetty hämmästyttävänä niin pian sodan jälkeen.

Punaisten naisten kohtalot ovat nousseet esiin erityisesti 2000-luvulla niin kirjallisuudessa kuin tutkimuksessa. Anneli Kannon myös näyttämölle adaptoitu Veriruusut (2008) on yksi ensimmäisiä romaaneja, joka kertoo punakaartiin liittyneiden naisten kohtaloista.

Sisällissodasta naisten näkökulmasta ovat kirjoittaneet Pirjo Tuomisen ja Enni Mustosen kaltaisten konkareiden lisäksi muun muassa Leena Lander, Heidi Köngäs, Anni Kytömäki ja Laura Lähteenmäki. Useissa teoksissa tarkastellaan sodan ylisukupolvisia traumoja.

Naiskirjailijoiden kiinnostukselle sisällissotaa ja toista maailmansotaa kohtaan on useita syitä. Yksi on historiantutkimuksen painopisteen siirtyminen rintamatapahtumista sodan sosiaali- ja kulttuurihistoriaan. Tällöin kiinnostuksen kohteiksi nousivat esimerkiksi sodan arki sekä naisten ja lasten kokemukset. Toisaalta kiinnostuksen taustalla on nähty riittävä etäisyys tapahtumiin ja nykysukupolven halu tutustua edellisten sukupolvien vaiheisiin ja omaan sukuhistoriaansa.

Fediverse-instanssi:
ILMOITUS
ILMOITUS

Lue myös

Daniil Kozlov

Vapaaksi määrittelyn kahleista – Daniil Kozlovin Ryssä on tarina suomenvenäläisestä lapsuudesta ja nuoruudesta

”Suomessa tehdään kengännauhabudjetilla teknisesti Hollywood-tasoista elokuvaa”

Kultasormi karkaa – Jani Volanen kertoo, miksi hylkää luomuksensa ennen aikojaan

Raidin kaltaista rikossarjaa ei voisi enää esittää – kaikki repisivät pelihousunsa

Uusimmat

Polisii tutkii Valkoinen vappu -tapahtumassa Tampereella tehtyä pahoinpitelyä.

Ottaako sisäministeri äärioikeiston väkivallan vakavasti? – Lohikoski: ”En ole lainkaan varma”

Jessi Jokelainen huomauttaa, että oikeistohallituksen talouspolitiikka on pahentanut Suomen tilannetta jokaisella keskeisellä mittarilla.

Vasemmistoliiton Jokelainen: Hallitus kylvää suolaa peltoon ja ihmettelee, kun satoa ei tule

Finnwatch: Pakettirallia saatiin, kun pakettirallia tilattiin – sääntely suosii ulkomaisia verkkoalustoja

Minja Koskela piti vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoron keskustelussa ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta.

Olisiko aika myöntää, että USA:han ei voi enää luottaa? Koskela moittii hallituksen selontekoa

ILMOITUS
ILMOITUS

tilaa uutiskirje

Viikon luetuimmat

01

Keksikö virkamies päästään turvallisuusuhkia? Kontulalta kantelu oikeuskanslerille

 
02

Krokotiilien joki elättää miljoonia – nyt kolme maata yrittää pelastaa Ruvuman

 
03

Li Andersson: Onko kukaan Suomen poliittisessa historiassa pettänyt lupauksia ja epäonnistunut tavoitteissaan pahemmin kuin Petteri Orpo ja Riikka Purra

 
04

Minja Koskela vappupuheessa: ”Petterin ja Riikan on korkea aika riisua vappunaamarit”

 
05

Viisi näkökulmaa hyvinvointivaltioon – Kysyimme asiantuntijoilta, mikä säilyy ja mikä muuttuu

 

tilaa lehti

ILMOITUS
ILMOITUS

Lisää uusimpia

Rehellinen keskustelu sotilasliittojen haasteista on niiden elinehto

05.05.2026

Jopa kymmenvuotiaat skinhead-porukoissa – Meriluoto vaatii aikuisia puuttumaan ilmiön syihin

04.05.2026

Jessi Jokelainen: Oikeusvaltiosta ei ole varaa leikata

04.05.2026

Keksikö virkamies päästään turvallisuusuhkia? Kontulalta kantelu oikeuskanslerille

04.05.2026

Suojattomat sijoitetut – hatkaaminen ei lopu, ellei lapsia kuunnella sen syistä

04.05.2026

Orjien jälkeläiset taistelevat maanomistusoikeuksista Amazonin sademetsissä

04.05.2026

Krokotiilien joki elättää miljoonia – nyt kolme maata yrittää pelastaa Ruvuman

03.05.2026

Miksi maltalainen toimittaja murhattiin?

03.05.2026

Ekologinen maatalous elättää ketšuaperheitä, mutta reilut markkinat puuttuvat Perusta

02.05.2026

Vapaaksi määrittelyn kahleista – Daniil Kozlovin Ryssä on tarina suomenvenäläisestä lapsuudesta ja nuoruudesta

02.05.2026

Minja Koskela vappupuheessa: ”Petterin ja Riikan on korkea aika riisua vappunaamarit”

01.05.2026

Kolumbia on hengenvaarallinen maa ihmisoikeuksien puolustajille

01.05.2026

SAK:n Syvärinen: Oikeistohallituksen työn tuloksena meillä on nyt ennätystyöttömyys ja ennätysvelka

01.05.2026

Li Andersson: Onko kukaan Suomen poliittisessa historiassa pettänyt lupauksia ja epäonnistunut tavoitteissaan pahemmin kuin Petteri Orpo ja Riikka Purra

01.05.2026
ILMOITUS
ILMOITUS

Kaupallinen yhteistyö

Fossiiliriippuvuus on elinkustannuskriisin keskeisin syy

20.04.2026

Energiapolitiikka on myös turvallisuuspolitiikkaa

23.03.2026

Momentum on nyt – Suomi ei saa jäädä sivuraiteelle

17.02.2026
ILMOITUS
ILMOITUS
KU logo


  • Yhteystiedot
  • Tilaajapalvelu
  • Mediatiedot
  • Palaute
  • Ilmoituspalvelu

Sivuston käyttöä seurataan mm. evästein kävijäseurannan, markkinoinnin ja mainonnan toteuttamiseksi. Tietosuojaselosteessa kerrotaan sivuston käytännöistä ja yhteistyökumppaneista.

Tietosuoja
Yksityisyysasetukset
Tilausehdot

Tervetuloa takaisin!

Kirjaudu sisään tilillesi:

Käyttäjätunnus on sähköpostiosoitteesi. Palauta salasanasi klikkaamalla tästä.

Ongelmatilanteissa ota yhteyttä asiakaspalveluumme. Vastaamme mahdollisimman pian.

Salasana unohtunut?

Salasanan palauttaminen

Syötä käyttäjänimesi tai sähköpostiosoitteesi salasanan palauttamista varten.

Kirjaudu sisään
  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Etusivu
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset
    • Ilmoituksia
    • Mediatiedot
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset