Varhain aamulla, laskuveden aikaan kahden lapsen yksinhuoltajaäiti Zulfa Abdallah, 34, kietoo huivin tiukasti päänsä ympäri. Hän asettelee paikoilleen uimalasinsa sekä snorkkelin ja kahlaa mereen Jambianin kylän edustalla. Intian valtamerestä on tullut hänen työpaikkansa ja pesusienistä hänen elämänlankansa. Ne auttavat häntä selviytymään niin köyhyydestä kuin ilmastonmuutoksestakin.
Aiemmin Abdallah viljeli merilevää, kuten monet Sansibarin rannikkojen naiset. Valtameren lämpeneminen on kuitenkin tehnyt levänviljelystä lähes mahdotonta.
– Ihmekasvi pesusieni on antanut minulle elämäni takaisin. Sienet vaativat kärsivällisyyttä ja huolenpitoa, aivan kuin lasten kasvatus. Lasten tavoin ne myös antavat paljon takaisin, Abdallah kertoo tutkien pinnanalaisia viljelmiään.
Kovaa, mutta palkitsevaa työtä
Abdallah on viljellyt pesusieniä neljän vuoden ajan sveitsiläisiltä saaduilla opeilla. Rantavedessä kelluvien poijujen väliin on viritetty köysien verkosto, johon kiinnitetyt pesusienet pehmeästi heiluvat merivirtojen tahdissa. Sieniä täytyy päivittäin puhdistaa, tarkkailla ja suojella saalistajilta. Työ on kovaa, mutta se on kääntänyt hänen elämänsä parempaan suuntaan.
Aiemmin Abdallah ansaitsi merilevää viljelemällä reilusti alle 30 euroa kuukaudessa. Se riitti juuri ja juuri ruokkimaan perheen. Nyt hän ansaitsee kolme kertaa enemmän ja on tuloillaan kunnostanut äitinsä talon, ostanut uusia huonekaluja ja säästänyt rahaa oman maapalan ostoon.
– Pelon tai perinteiden vuoksi monet naiset epäröivät ryhtyä sienien kasvatukseen. Heidän mielestään vain haaskasin aikaani, Abdallah muistelee.
Edelläkävijöitä
Viime vuosikymmenen aikana Marine Cultures on kouluttanut toistakymmentä Jambianin naista kasvattamaan pesusieniä ja toimittanut heille siihen tarvittavat työkalut. Vaikeuksien kanssa kamppailevista merilevänkasvattajista on tullut menestyksekkäitä pesusieniviljelijöitä. He ovat konservatiivisen patriarkaalisen yhteisönsä edelläkävijöitä.
Monen jambianilaisen mielestä naiset eivät saisi uida, mutta ilman uimataitoa ei pesusieniviljely onnistu. Marine Cultures vaatii kouluttamiaan naisia käymään uimakoulun.
– Pelkäsin mereen menoa. Mutta nyt kun osaan uida, olen itsevarma ja itse asiassa nautin sienieni hoitamisesta, Abdallah sanoo.
– Meille on kauan kerrottu, että naisen paikka on kotona. Nämä naiset ovat todistaneet, että he voivat tehdä töitä ja ansaita perheelleen hyviä tuloja, kouluttaja Nasir Haji sanoo.
Tulot ovatkin hyviä. Pesusienet ruokkivat itse itsensä eikä niiden kasvatus vaadi kalliita laitteita. Yhdestä pesusienestä maksetaan parhaimmillaan kolmisenkymmentä euroa ja paikallinen viljelijöiden osuuskunta takaa, että viljelijät saavat pitää 70 prosenttia myyntihinnasta.
Myös Hindu Rajabulle, 31, pesusieniviljelijäksi ryhtyminen on merkinnyt suurta elämänmuutosta.
– Ansaitsen hyvin ja käytän osan tuloistani oman talon rakentamiseen. Olen ylpeä itsestäni, Rajabu sanoo. Samalla hän hellästi pyyhkii levää pesusienen päältä.
Kaikki hyötyvät
Siirtymä ei ole sujunut täysin vailla vastoinkäymisiä. Vuonna 2018 räjähdysmäisesti kasvanut käärmetähtipopulaatio tuhosi viljelmiä ja tappoi lähes puolet sienistä. Seuraavana vuonna paksut sinileväkukinnot uhkasivat tukehduttaa nuoret sienet.Viljelijöiden täytyi puhdistaa kasvatusköysiä tuntikausia päivittäin. Jokainen kasvukausi tuo uusia haasteita, mutta viljelijät ovat oppineet sopeutumaan.
Marine Cultures on alkanut levittää pesusieniviljelyä myös Tansaniaan, Madagascarille ja Seychelleille.
– Nämä naiset näyttävät, mikä on mahdollista. Kun investoidaan yhteisöihin ja ympäristöön yhtä aikaa, kaikki hyötyvät, järjestön perustaja Christian Vaterlaus sanoo.
Villien pesusienten keräily vahingoittaa ekosysteemejä, kun taas niiden viljely on ympäristölle hyväksi. Ne suodattavat vettä, tukevat meriluonnon monimuotoisuutta ja säätelevät valtameren hiilikiertoa.
lehti 