Vasemmistoliiton europarlamentaarikko Li Andersson on huolissaan EU:n raaka-aineomavaraisuuden vahvistamisen vaikutuksista luontoon.
Andersson jätti Euroopan komissiolle kirjallisen kysymyksen, jossa hän vaatii vastauksia EU:n kriittisten raaka-aineiden asetuksen (CRMA) vaikutuksista ympäristökriteereihin ja suojelualueiden kohteluun.
Asetuksen tavoitteena on lisätä EU:n omavaraisuutta raaka-aineiden osalta muun muassa varmistamalla, että kymmenen prosenttia EU:n alueella kulutetuista niin sanotuista strategisista raaka-aineista myös tuotetaan EU:n alueella. Asetus mahdollistaa hankkeiden nimeämisen strategisiksi, jolloin niille voidaan myöntää poikkeuksia muun muassa EU:n luonto- ja vesipuitedirektiiveistä.
Suomessa strategisen hankkeen statuksen saaneet kohteet ovat ympäristön kannalta tuhoisia.
– Strateginen hanke voi tarkoittaa sitä, että ympäristövaikutuksia tarkastellaan kevyemmin, ja lupa voidaan antaa, vaikka hanke aiheuttaisi poikkeuksellista ympäristön pilaantumista. Tämä asettaa luonnon ja paikallisyhteisöt vaaralliseen asemaan, Andersson sanoo.
EU:n kriittisten raaka-aineiden asetusnäkyy erityisesti kaivostoiminnan sosiaalisissa ja ympäristövaikutuksissa, joihin ei aiemmin ole kiinnitetty paljoa huomiota, koska EU on tuonut mineraalit eteläiseltä pallonpuoliskolta.
Andersson pitää keskeisenä sitä, millaisia ympäristökriteerejä strategisen statuksen myöntämisessä todella käytetään.
Suomessa strategisen statuksen ovat saaneet muun muassa Terrafamen ja Sakatin kaivoshankkeet. Molemmat ovat herättäneet huolta ympäristövaikutuksistaan, ja Terrafamen laajennuslupa kaatui osittain hallinto-oikeudessa suuronnettomuusvaaran vuoksi. Sakatin kaivoshanke taas on suunnitteilla suojellun, Euroopan viimeisiin aapasoihin kuuluvan, Viiankiaavan alueelle.
– Kysyn komissiolta, mitä ympäristökriteerejä strategisen statuksen myöntämisessä todella käytetään – vai käytetäänkö mitään. Onko EU valmis uhraamaan Natura-alueet ja muut arvoluontokohteet raaka-aineomavaraisuuden nimissä?, Andersson hämmästelee.
– Kun ensimmäiset Suomessa strategisen hankkeen statuksen saaneet kohteet ovat ympäristön kannalta yksiselitteisesti tuhoisia, herää kysymys, mitkä tarkalleen ottaen ovat ympäristökriteerit strategisen hankkeen statuksen saamiseksi.
Hän ihmettelee, että onko EU luonut korkean ympäristönsuojelun tasoonsa reiän kaivoshankkeiden osalta, kun EU:n ympäristölainsäädännön vaikuttavimpiin direktiiveihin, luonto- ja vesipuitedirektiiveihin, puhkottiin strategisen autonomian lisäämiseksi poikkeamismahdollisuudet.
uutiskirje 
