Kun Jeremiah Achimugu valmistui 2019, hän lähti Luoteis-Nigerian Sokotosta pääkaupunkiin Abujaan etsimään parempaa elämää.
Achimugu asettui asumaan setänsä luokse ja työskenteli markkinoijana. Hän ansaitsi 120 000 nairaa eli noin 66 euroa kuukaudessa. Se riitti hädin tuskin perustarpeiden tyydyttämiseen.
– Elinkustannukset Nigerian nopeasti kehittyvässä pääkaupungissa haukkasivat ison osan palkastani, hän kertoo.
”Me keskitymme selviytymiseen ja siihen, millä maksaa seuraava vuokra tai ateria. Elämän ei pitäisi olla tällaista.”
– Loppukuusta olin aina rahaton. Liikkuminen, ruoka ja muu eläminen kävi liian kalliiksi.
Kun Achimugu alkoi etsiä omaa asuntoa, hän järkyttyi. Pienestä yksiöstä syrjäisellä alueella pyydetään noin 500 000 nairaa (277 €) vuodessa.
Muutaman kuukauden kuluttua Achimugu jätti työnsä ja palasi Sokotoon.
– Elinkustannukset ja vuokrat nigerialaisissa kaupungeissa ovat nuorille liian korkeita, hän sanoo.
– Kuitenkin kaikki mahdollisuudet ovat siellä. Osa vuokranantajista käyttää hyväkseen kaupunkeihin etsiytyviä nuoria perimällä heiltä liikaa vuokraa.
Maanosanlaajuinen vuokrakriisi
Nigerialaisista noin 63 prosenttia on alle 24-vuotiaita ja kaupungit kasvavat nopeasti. YK on varoittanut Nigeriaa kaupunkiväestön kasvusta, joka on lähes kaksinkertainen maan keskiarvoon verrattuna. Asuntorakentaminen ei ole pysynyt väestönkasvun vauhdissa.
Suurissa kaupungeissa kuten Lagosissa, Abujassa ja Port Harcourtissa vuosivuokrat vaihtelevat 400 000 nairasta (221 €) aina 25 miljoonaan nairaan (13 850 €). Minimikuukausipalkalla 70 000 nairaa ( 39 €), joka sekin jää usein saamatta tai maksetaan myöhässä, monien nuorten on mahdotonta löytää asuntoa. Se, yhdessä taloudellisen epävarmuuden ja yksinäisyyden kanssa, tekee kaupunkeihin asettumisesta vaikeaa.
Nigeria ei ole ainoa lajiaan. Joka puolella Afrikkaa nuoret on hinnoiteltu ulos vuokramarkkinoilta. Nopea kaupungistuminen, väestönkasvu ja taloudellisesti vaikeat ajat ovat tehneet kohtuuhintaisesta asumisesta harvinaista.
Kwantami Kwame Ghanan Kumasista syyttää kapitalismia ja ahneita kiinteistönomistajia korkeista vuokrista.
– Muutama viikko sitten etsin yksiötä Accrasta, Ghanan pääkaupungista, ja minulta vaadittiin kahden vuoden vuokraa ennakkona, siis 38 275 Ghanan cedia (noin 3 402 €). Asunto ei ollut hyvässä kunnossa, eikä vuokra kattanut vesi-, sähkö- ja jätemaksuja.
– Todella epäreilua, Kwame sanoo ja huomauttaa, että maassa, jossa minimikuukausipalkka on 539,19 cedia (39 €) nuorille pitäisi tarjota asuntoja sieltä, missä työmahdollisuudetkin ovat eli kaupungeista.
Kwamen mielestä hallituksen tulisi säädellä vuokria ja leikata vuokranantajien ylilyöntejä.
Lagosilaisen kiinteistöasiantuntija Olaitan Olaoyen mielestä säätelystä ei olisi hyötyä.
– Afrikan hallitusten ei tulisi asettaa vuokrakattoja, jos ne eivät tee tarpeeksi rakennusmateriaalien hintoja nostavan inflaation hillitsemiseksi, Olaoye sanoo.
– Nigeriassa polttoainetukien poisto nosti hinnat kattoon. Sillä oli tyrmäävä vaikutus kaikkeen muuhunkin, rakentaminen mukaan lukien. Hallituksella ei ole moraalista oikeutta määrätä vuokranantajia alentamaan vuokria, Olaoye väittää.
Olaoye ei kiellä, että on ahneita vuokraisäntiä ja kiinteistökehittäjiä. Häntä surettaa, että nuoret joutuvat nyt kamppailemaan vuokra-asumisestakin, ja unelma omistusasunnosta voi osoittautua epärealistiseksi.
– Ennen ihmisten oli helpompi rakentaa. Materiaalien hinnat olivat kohtuullisia ja elämä vakaampaa. Silloin ihmiset kävivät koulunsa ja menivät töihin ja saattoivat alkaa säästää heti. Heillä oli varaa autoon ja rakentaa talo ja elää mukavasti. Mutta asiat ovat muuttuneet, hän sanoo.
Elämän ei pitäisi olla tällaista
Kenialainen Phoebe Atieno Ochieng lähti kotoaan Busiasta saatuaan opettajan työn Nairobista. Alle 20 000 shillingin (noin 136 €) kuukausipalkka ei kuitenkaan riittänyt pääkaupungin vuokratasoon, jossa yksiöstä joutuu maksamaan jopa 100 000 shillinkiä (685 €) kuukaudessa.
– Minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin majoittua koulun johtajan tarjoamaan pieneen tilaan koululla. Asuntojen hinnat eivät ole kohtuuden rajoissa. En tule toimeen palkallani, sillä minun täytyy myös maksaa verot, syödä ja hoitaa päivittäiset tarpeeni. Jos en saa paremmin palkattua työtä, en selviä.
Ochieng arvostelee Kenian hallitusta sen kyvyttömyydestä tarjota riittävää sosiaalista asuntotuotantoa ja kohtuullisia asuntolainoja.
Kenia on käynnistänyt sosiaalisen asuntotuotannon ohjelmia tarjotakseen pieni- ja keskituloisille koteja. Niitä on kuitenkin moitittu siitä, että hinnat ovat edelleen tavoittamattomissa ja niiden johtaminen herättää epäilyjä.
Nigerian hallitus on niin ikään yrittänyt vastata asuntokriisiin erilaisilla ohjelmilla, jotka ovat kuitenkin epäonnistuneet.
Peace Abiola elää Ibadanissa Lounais-Nigeriassa. Hän sijoitti kaikki rahansa, 600 000 nairaa (334 €), asuntoon viime vuonna. Abiola on freelance sisällön tuottaja ja hänen tulonsa ovat epäsäännölliset. Vuokran vuoksi hän harkitsee paluuta kotikyläänsä.
– Yksi ratkaisu voisi olla laki, jolla suitsittaisiin vuokrien nostamista, hän sanoo.
Nigerian hallitus on toistuvasti luvannut toteuttaa vuokralaisia suojelevia käytäntöjä, mutta lupaukset eivät ole toteutuneet.
– Me keskitymme selviytymiseen ja siihen, millä maksaa seuraava vuokra tai ateria. Elämän ei pitäisi olla tällaista, Abiola toteaa.
uutiskirje 