Ilmastoriskeihin on varauduttava osana geopoliittisia kriisejä ja turvallisuuspolitiikkaa, todetaan Ulkopoliittisen instituutin (UPI) ja Huoltovarmuuskeskuksen (HVK) yhteisessä raportissa. Niiden mukaan ilmastonmuutos uhkaa Suomen huoltovarmuutta lisäämällä samanaikaisten kriisien ja häiriötilanteiden todennäköisyyttä.
– Ilmastoriskeihin ei voida suhtautua jonakin, johon voidaan palata sitten, kun sotilaalliset kriisit ovat ohi, sanoo tutkimushanketta vetänyt UPIn johtava tutkija Emma Hakala tiedotteessa.
Äärisäät voivat häiritä huoltovarmuuden kannalta olennaista tuotantoa, kuljetuksia ja kriittisten raaka-aineiden saatavuutta samalla, kun sodat ja kauppakiistat vaikeuttavat samojen toimitusketjujen toimintaa.
Tutkimuksessa tarkasteltiin ilmastonmuutoksen vaikutuksia lääkehuoltoon, kriittisiin raaka-aineisiin, lannoitteisiin ja sähköistyvään energiajärjestelmään. Sama havainto toistui: tuotanto on keskittynyt harvoihin maihin, ja se on riippuvaista yksittäisistä toimittajista.
– Esimerkiksi lääkkeiden tuotanto on keskittynyt Kiinaan ja Intiaan. Samalla kun pandemiat, konfliktit ja sään ääri-ilmiöt kasvattavat lääkkeiden kysyntää, ilmastonmuutos heikentää tuotanto-olosuhteita ja häiritsee satamia, rautatieyhteyksiä ja kylmäketjuja”, sanoo UPIn tutkijatohtori Helmi Räisänen.
Samankaltaiset riippuvuudet koskevat myös energiasiirtymän kannalta kriittisiä raaka-aineita, joiden riittävyydestä voi lähitulevaisuudessa tulla pullonkaula.
– Pulaa voi tulla esimerkiksi litiumista, kuparista, koboltista, nikkelistä ja grafiitista. Niiden tuotanto vaatii aiempaa enemmän energiaa ja aiheuttaa enemmän ympäristöhaittoja, koska parhaat mineraaliesiintymät on jo käytetty, Räisänen sanoo.
Emma Hakalan mukaan Suomesta puuttuu yhteinen tilannekuva siitä, miten ilmastonmuutos, energiasiirtymä ja geopoliittiset kriisit yhdessä vaikuttavat huoltovarmuuteen.
Raportin mukaan ilmastoriskit pitää tuoda nykyistä vahvemmin huoltovarmuuden ennakointiin, harjoituksiin ja skenaariotyöhön. Lisäksi vihreän siirtymän kriittisistä raaka-ainetarpeista tarvitaan parempi kokonaiskuva.
– Varautumisessa ei riitä enää ajatus, että yksittäinen häiriö kestetään ja sen jälkeen palataan entiseen. Tulevaisuudessa häiriöt voivat toistua, kasautua ja joidenkin resurssien saatavuus muuttua pysyvästi, Hakala arvioi.
– Kiertotalous ja materiaalitehokkuus pienentävät samalla ilmasto- ja geopoliittisia riskejä.
uutiskirje 
