Giuseppe Verdin kolmas ooppera Nabucco on ajaton tarina vallanhimosta, vapaudesta ja rakkaudenkaipuusta. Suureen suosioon nousseen Nabuccon tematiikka sortajien kourissa olevasta valitusta kansasta ruokki 1800-luvun italialaisten nationalistien tuntoja. Italia oli tuolloin hajanainen, Itävallan hallitessa sen pohjoisosia. Nabucco nousi italialaisten kansallistunnon symboliksi ja Verdi kanonisoitiin kansallissäveltäjäksi ja poliittiseksi toimijaksi.
Tampereen oopperassa Nabucco saa ensi-iltansa tämän viikon lauantaina Vilppu Kiljusen ohjaamana.
– Tuon näyttämölle uudelleentulkinnan Verdin spektaakkelimaisen musiikin kietomasta draamasta sen historialliseen syntytaustaan nojaten. Minun Nabucconi motto on ”Kun jotain tarinaa kerrotan uudelleen ja uudelleen, siihen aletaan uskoa”.
Temistocle Soleran raamatullisessa libretossa käsitellään historiallisia tapahtumia, jotka liittyvät Lähi-itään. Tapahtumat vievät silloiseen Babyloniaan keskelle taistelua, jossa vastavoimat ruokkivat toisiaan. Kuningas Nabucco on valloittanut Jerusalemin ja hallitsee juutalaisia julmasti tyttäriensä kanssa. Vapaudenkaipuu ja usko paremmasta tulevaisuudesta pitävät yllä alistetun kansan toivoa kuningas Nebukadnessar II:n, Nabuccon, hallitessa vuonna 600 eaa. Jerusalemissa ja Babyloniassa.
Vähemmän teologiaa, enemmän valtapeliä
Vallasta taistelevat oikeat ja väärät jumalat.
Kiljunen karsii ohjauksessaan Nabuccosta teologista näkökulmaa korostaen sen sijaan valta-asetelmien tuomia jännitteitä ja motivaatioita.
– Tätä oopperaa ohjatessa on ollut pakko ottaa kantaa yhden ja ainoan oikean jumalan olemassaolon oikeutukseen. Itse en siihen usko, vaikka jumaluuden kokemus on kaikille yhteinen. Tuon yhden ja ainoan oikean nimen julistaminen tai valitseminen johtaa yhä edelleen järkyttäviin konflikteihin kaikkialla ihmiskunnassa.
Tärkeää Kiljusen mielestä on pohtia, millä ehdoilla ihminen uskoo, keitä hän uskoo ja miksi. Mikä on totta, mikä harhaa? Kuinka valta, väkivalta ja vääryys ilmenevät ikiaikaisissa tarinoissa? Ja kuinka uskontojen myötä näitä tarinoita käytetään yhä edelleen vallan välineinä, jotta hullut hallitsijat voivat johtaa sokeaa, alistettua kansaa. Uskonnot ja valta ovat aina kulkeneet käsi kädessä.
– On selvää, että ohjaukseni on myös poliittinen, koska se käsittelee valtaa. Nabuccossa on paljolti kysymys siitä, kuinka asioita tulkitaan, minkälaisena maailma halutaan nähdä. Tämä ooppera heijastelee sellaista maailmankuvaa, joka herättää ristiriitaisia tunteita kenessä tahansa. Erityisesti siksi, koska siinä käsitellään historiallisia tapahtumia jotka liittyvät Lähi-itään, joka edelleenkin on tulenarka alue. En kuitenkaan suoranaisesti viittaa ohjauksessani Syyrian sotaan. Nabuccon asettama suurin kysymys on se, millä ehdoilla ihmiset suostuvat uskomaan asioihin.
Ajoittamisen taidetta
Oopperan päähenkilöksi Nabuccon ja sen vaativamman roolin, Abigaillen lisäksi nousee kuoron esittämä kansa, joka suostuu seuraamaan johtajiaan. Nabuccon suosituin kohtaus on komea heprealaisten kuoron laulama vapauden kaipuuta kuvaava Va, pensiero.
Nabuccon roolin laulava Tommi Hakala tähdentää, että ooppera on ajoittamisen taidetta.
– Ajoittaminen on aivan oleellista tarinan ja illuusion välittämisessä. Nabuccon rooli on haastavaa laulettavaa, mutta se on myös hyvin kiitollista. Verdi on ollut loistelias säveltäjä jo tuolloin, ensimmäistä kertaa Nabuccon roolin laulava Hakala selvittää.
– Ääneni on kypsynyt näihin vaativiin rooleihin, joissa tarvitaan rohkeaa karaktääriä ja notkeaa muuntautumiskykyä, kuningasroolin Verdin Macbethissäkin laulanut, komeaa kansainvälistä uraa tekevä baritoni selvittää.
Nuoren Verdin musiikki Nabuccossa perustuu bel canto traditioon, vaikka säveltäjä jo näyttää kulmahampaitaankin, joilla hän myöhemmissä oopperoissaan pääsee puremaan, Hakala kuvailee.
Julmuuksia ja toivoa
Nabuccon julmaan tapausten kulkuun on limitetty myös toivoa.
– Siihen on kirjoitettu armon mahdollisuus ristiriitaisen, julman ja pahan, mutta myös herkkyyttä esiintuovan Abigaillen kuoleman myötä. Ohjaukseni on aika armoton. Toivo syntyy vain siitä oivalluksesta, että katsoja kokee reflektion kautta, että maailma voisi olla toisenkinlainen kun tässä esityksessä.
Lopulta ihmisen sisäinen vallanhimo esityksessä joutuu vastakkain sorrettujen voiman kanssa. Vangitsija palaa vapauttajaksi. Voiko ihminen muuttua?
– Yksittäiset ihmiset kyllä muuttuvat, mutta laajemmin ajatellen ihmiskunnan historia on näyttänyt moneen kertaan, että toistetaan samoja virheitä. Pysyviä, isompia muutoksia ei ole helppo saada aikaiseksi. Aina, kun vallan ote heikkenee tai valtaa vapautuu, se tyhjiö täyttyy. Kysymys on siitä, kuka tai ketkä vallan kulloinkin ottavat ja miten sitä käyttävät, ja mikä on vallassa olevan tahon valistuneisuus.
– Antti Mattilan Nabuccon lavastus on hyvin konkreettinen tila, jonka kautta se kääntyy metaforaksi. Kiljunen kuvailee.
– Näyttämö on illuusio, johon lapset tulevat leikkimään aluksi. Kunnes syntyy konflikteja ihmisten välillä. Maailma muuttuu vankilaksi. Paratiisi muuttuu helvetiksi. Näyttämöä hallitsee muuri. Onko se Länsirannan, vankilan tai mikä tahansa ihmisen rakentama muuri, jää katsojien tulkittavaksi.
Taiteen, oopperankin merkitys piilee Kiljusen mukaan siinä, että siitä kumpuaa asioita, jotka vaikuttavat ihmisten ajatteluun ja tunteisiin.
– Taiteen avulla on kautta ihmiskunnan historian muutettu maailmaa. Aivan eri asia on, kuinka pysyviksi nämä muutokset ovat jääneet. Taide on kommunikaatiota, ja ihmisten välinen kommunikaatio muuttaa ihmistä. Paljon riippuu siitä, kuinka altis taiteen kokija on vastaanottamaan taiteen sanomaa ja merkityksiä. Taide reflektoi ja heijastelee sitä todellisuutta ympäristöä, missä se syntyy ja saman aikaan muuttaa sitä.
Tampereen ooppera: Giuseppe Verdi: Nabucco.Nimiroolissa Tommi Hakala (Nabucco), Mlada Khudoley (Abigaille), Tuomas Pursio (Zaccaria), Tiina Penttinen (Fenena), Mati Turi (Ismaele), Jouni Kokora (Baalin pappi ), Tero Harjunniemi (Abdallo), Suvi Väyrynen (Anna).
Musiikinjohto Alberto Hold-Garrido. Ohjaus Vilppu Kiljunen. Lavastus Antti Mattila. Puvut Piia Rinne. Valosuunnittelu Jussi Kamunen. Kuorokapellimestari Heikki Liimola. Tampere Filharmonia. Tampereen Oopperan kuoro.
Tampereen Oopperan ensi-ilta Tampere-talossa 14.2.2015
esitykset:
Ke 18.2. klo 18.30
La 21.2. klo 15
Ke 25.2. klo 18.30
La 28.2. klo 15
uutiskirje 
