Radiossa puhuttiin muutama viikko sitten säännösten Suomesta. Ihmiset saivat soittaa ja kertoa, mitä kaikkia älyttömiä sääntöjä meillä on. Asiantuntijaksi studioon oli tuotu Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Risto E. J. Penttilä.
Ohjelma olisi ollut hyvä, jos toimittaja olisi vaivautunut soittamaan vaikkapa ministeriöihin ja kysynyt, miksi kyseinen säännös on laadittu. Ohjelman lopputulema oli, että säännöksiä pitäisi reippaasti purkaa, etenkin työelämässä. Joopa joo, sehän sopi Penttilälle hyvin. Näin meidän mielikuviamme muokataan.
Mieltäni jäi vaivaamaan tuo ohjelma. Vaikka itsekin olen törmännyt työssä ja vapaa-aikana mitä kummallisimpiin sääntelyihin, ei mielestäni riitä, että synnytetään yhteinen purnauskuoro miettimättä, millaiset vaikutukset ovat pitkällä tähtäimellä. On syytä pohtia, pitääkö yksilön edun mennä yhteisön edun edelle ja mitä kaikkea ”vapaa” yhteiskunta toisi tulleessaan ja kuka sen lystin loppupeleissä kuitenkin maksaa.
Tietoa on tänä päivänä tarjolla yllin kyllin, mutta silti toimimme usein hyvän lopputuloksen vastaisesti. Useilla säädöksillä on ehkäisevä merkitys. Seurauksia ei saa jälkikäteen muutettua, vaikka kuinka haluaisi. Aina ei myöskään nähdä pienten purojen merkitystä kokonaisuuden kannalta.
Otetaanpa pari esimerkkiä. Suomenlahdella ui tällä hetkellä valtavia levälauttoja. Ne ovat tulleet sinne ihmisen toiminnan seurauksena. Sinilevät valtaavat myös kauniit järvemme, matkailuvalttimme. Syyt ovat tiedossa, mutta nyt jälkikäteen emme voi mitään.
Vaikka meillä on näin konkreettinen esimerkki edessämme, osa ihmisistä ja jopa päättäjistä on yhä sitä mieltä, että luonnon saastumisen ehkäisyyn ja ihmisten terveyteen vaikuttavat säännökset ovat turhia, kuten rikkidirektiivi.
Huonoja esimerkkejä löytyy kaivosteollisuudesta. Talvivaarassa ei taloussyistä pohjustettu kipsisakka-altaita riittävän hyvin, pelattiin riskillä ja riski valitettavasti toteutui. Raahessa kultakaivos teki liian pienet päästöaltaat, ja jo parin vuoden päästä se päästi jätevedet luontoon ”pakkotilanteessa”. Rakentamisessa on runsaasti sääntelyä, silti lähes uusissa taloissa on hometta ja sisäilmaongelmia. Mitä tapahtuisi, jos säännökset purettaisiin?
Erilainen esimerkki terveydenhuollosta. Kustannukset ovat karkaamassa käsistä. Suurin säästö saataisiin kuitenkin ehkäisevällä työllä, vaikkapa sillä, että ihmiset alkaisivat liikkua enemmän. Se ei maksa paljon ja sillä voitaisiin ehkäistä tyypillisimpien kansansairauksien, kuten diabeteksen raju kasvu ja kalliit hoidot. Mutta me suomalaiset vain istumme tv:n ja tietokoneen ääressä ja lihomme, vaikka tiedämme sen olevan terveydelle vaarallista pitemmän päälle.
Mitä tapahtuisikaan, jos työelämän sääntelyä purettaisiin Penttilän toivomalla tavalla? Mietitäänpä sitä, kun valmistaudumme ensi vuoden vaaleihin.
Kirjoittaja on oululainen kaupunginvaltuutettu ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin hallituksen jäsen.
lehti 