Kaikki EU-parlamenttiin valitut edustajat ja varaedustajat ovat julkistaneet lain mukaisesti vaalirahoituksensa. Europarlamenttiin on menty pienellä ja isolla rahalla. Joku on laittanut likoon kymmeniä tuhansia euroja omia rahoja ja joku toinen taas ei senttiäkään.
Puolueiden sisällä raha ja sen käyttö on saattanut ratkaista kärkipään järjestyksen, mutta ei sekään mikään sääntö ole. Vasemmistoliitossa esimerkiksi varalle jäänyt Li Andersson käytti lähes kolme kertaa enemmän rahaa kampanjaansa kuin 12 500 euron kampanjarahalla valituksi tullut Merja Kyllönen. Vasemmistoliiton ehdokkaat käyttivät ylipäätään paljon vähemmän vaalirahaa kuin vaikkapa kokoomuksen ja keskustan ehdokkaat.
Perussuomalaisten Jussi Halla-aho pärjäsi noin 4 000 eurolla ja vihreiden Heidi Hautala noin 10 000 eurolla. Eniten rahaa käytti kokoomuksen Sirpa Pietikäinen eli hulppeat 184 000 euroa, josta omaa rahaa melkein 50 000 euroa. Valitsematta jääneistä keskustan ex-meppi Hannu Takkula taas otti eniten velkaa eli 70 000 euroa, mutta sekään ei turvannut hänen läpimenoaan.
Vaalirahoituksen läpinäkyvyys on erinomainen asia. Kaikkea summat eivät tosin edelleenkään kerro. Tiettyjä johtopäätöksiä voi toki vetää siitä, miten ja ketä tuetaan. Rahasummien antajia voi edelleenkin myös piilottaa näkyvistä, koska esimerkiksi ehdokkaan tukijärjestöjä käsitellään yhtenä rahan antajana.
Vaalirahoista aikansa vellonut kohu ja selvät väärinkäytökset ovat pitäneet tukien antajat varovaisina ja todennäköisesti nytkin vaalirahaa ainakin osittain jaettu pieniksi puroiksi tukiyhdistyksille.
On kuitenkin syytä muistaa sekin, että puolueita ja yksittäisiä ehdokkaita saa vapaasti rahoittaa, jos toimii uudistetun lain mukaan. Vaalirahoitus ei ole rikos.
Mitään uutta ei ole siinäkään, että suuria seteleitä tuntui helposti löytyvän varsinkin kokoomuslaisten kuten Pietikäisen ja Alexander Stubbin, mutta myös vaikkapa keskustan Olli Rehnin kampanjoihin.
lehti 