Työllistämissakot, toimeentulotuet ja sosiaalimenot pienenisivät aktiivisuudella
– Tässä puhutaan hurjista summista, sanoo Lea Karjalainen kuntien valtiolle maksamista työllistämissakoista. Hän on Työttömien valtakunnallisen yhteistoimintajärjestön puheenjohtaja,
Kansan Uutiset kertoi perjantaina, että kunnat ovat hassanneet vuoden 2006 alusta viime elokuuhun ulottuvien tilastojen mukaan 444 miljoonaa euroa rahoja, joita niiden ei olisi tarvinnut maksaa, jos ne olisivat aktiivisesti kuntouttaneet pitkäaikaistyöttömiä.
Rahanmeno ei lopu tähän. Kuntouttavan työtoiminnan järjestäminen säästäisi sakkomenojen lisäksi myös toimeentulotukirahoja.
– Kun ihminen on kuntouttavassa työtoiminnassa, hän saa työmarkkinatukea ja samassa suhteessa vähenee hänen toimeentulotuen tarpeensa, Karjalainen sanoo. Hän arvioi, että kuntouttavan työtoiminnan tarpeessa olevat ihmiset ovat lähes sataprosenttisesti toimeentulotukiasiakkaita.
– Asiakas saa 550 euroa kuukaudessa työmarkkinatukea ja toimeentulotuen tarve vähenee saman verran.
Se on merkittävä säästö kunnalle, sillä valtio maksaa työmarkkinatuen.
– Säästöä tulee myös siitä, että päihdekatkaisu-, terveyden- ja sosiaalihuoltokulunsa pienenevät. Elämä lähtee normalisoitumaan, kun ihminen pääsee johonkin kiinni, Karjalainen sanoo.
– Säästö kertautuu ja mikä tärkeintä, ihmisten hyvinvointi lisääntyy.
Järjestöt eivät
kelpaa Helsingille
Silti esimerkiksi Helsingillä oli viime varaa maksaa valtiolle sakkoa passiivisuudestaan 13 miljoonaa euroa.
– Rahan olisi voinut käyttää järkevämmin, Karjalainen tuhahtaa.
Sen sijaan Helsinki on sulkenut ovet esimerkiksi kolmannen sektorin toimijoilta, jotka haluaisivat tarjota kuntouttavaa työtä. Vain kaksi järjestöä pääsi kilpailutuksesta viime vuonna läpi: Karjaisen edustama Työ ja toiminta ry sekä Lelupajayhdistys.
– Onhan tämä niin älytöntä kuin vain voi olla, kun toimijoita olisi tarjolla eikä toiminta maksaisi kaupungille mitään.
Hän pohtii, pitääkö kaupunki järjestöjä ammattitaidottomina työttömien aktivoimisessa.
– Me kuitenkin näemme asian niin, että se jo auttaa paljon, kun ihmisellä on paikka, johon tulla. Olemme nähneet kuntoutumisia, vaikka ne ovat voineet viedä vuosia. Jotkut pääsevät palaamaan tuettuun työhön, jotkut jopa oikeaan työelämään.
– Nämä ihmiset tarvitsevat tukea. Kun heistä välitetään, elämä pysyy hallinnassa.
Tampere, Turku,
Joensuu…
Kunnat joutuvat kuluvana vuonna maksamaan valtiolle yli sata miljoonaa euroa jättäessään yli 500 päivää työttömänä olleet vaille kuntoutusta tai muita työvoimapoliittisia toimenpiteitä.
Hurjista menoista huolimatta asia on tuntematon kunnissa, arvelevat sekä Karjalainen että Anne Huotari.
Oulun kaupunginvaltuutettu ja Vasemmistoliiton entinen kansanedustaja Huotari laski kotikaupunkinsa hassanneen lain voimaantulon jälkeen yli 10 miljoonaa euroa rahoja, jotka se olisi voinut käyttää pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen ja kuntouttamiseen.
Oulu on suurimpien sakon maksajien joukossa. Tilastot osoittavat, että muita viime vuoden suuria maksajia ovat esimerkiksi Tampere (yli 7 miljoonaa), Turku (lähes 5 miljoonaa), Joensuu (2,5 miljoonaa), Kuopio (yli 2 miljoonaa) ja Rovaniemi (melkein 2 miljoonaa).
– Ihmettelisin, jos olisin kunnan virkamies ja saisin yhtäkkiä tällaisia laskuja. Mutta kun nämä maksetaan kuukausittain, summa ei tunnu niin isolta, Huotari sanoo.
Tietämättömät
päättäjät
Karjalainen taas on kohdannut kuntapäättäjiä, jotka eivät ole tienneet koko asiasta. Hänestä tietämys ylipäätään työllisyyspolitiikasta on kunnissa ala-arvoista.
– Ei tiedetä, millaisia mahdollisuuksia tai velvollisuuksia kunnilla on velvoitetyöllistämisen suhteen eikä tunneta lakia kuntouttavasta työtoiminnasta. Ei tiedetä edes, että kunnat saavat erikseen valtioapua työttömien terveydenhuoltoon.
Karjalainen ei kuitenkaan puhuisi holtittomuudesta kunnissa.
– Yksiköitä johtavat henkilöt on koulutettu tähän liian heikosti. Lisäksi lainsäädäntö on erittäin monimutkaista ja sirpaleista.
– Lainsäädäntö on niin monimutkainen, että kunnat eivät tajunneet joutuvansa maksumiehiksi, Huotari jatkaa ja huomauttaa, että lain rustasivat aikanaan keskusta ja SDP.
– Mikseivät ne suurina kuntapuolueina ole myös huolehtineet siitä, että kunnissa olisi tiedetty lain vaikutukset, hän kysyy.
Lain mukaan kunta maksaa puolet työttömyydestä aiheutuvista kustannuksista niiden pitkäaikaistyöttömien osalta, jotka eivät ole aktiivitoimien piirissä. Niiden osalta, jotka aktivoidaan, kustannukset maksaa valtio.
– Lopputulos riippuu siitä, onko kunnassa ihmistä, joka on kiinnostunut työllisyysasioista, Huotari sanoo.
Joskus on, kuten Suomussalmella. Kun siellä tajuttiin, mitä kunta maksaa valtiolle passiivisuudestaan, ruvettiin palkkaamaan kuntouttavan työn ohjaajia ja päästiin silti plussan puolelle.
– Kuntouttavan työtoiminnan järjestäminen on kaikkein edullisinta kunnalle, sillä se ei maksa mitään, Huotari laskee. Palkkatuella työllistäinenkin on edullisempaa kuin sakkojen maksaminen.
Kaarinassa
alettiin toimeen
Hyviä esimerkkejä on muitakin. Karjalaisen johtama Työttömien Yhteistoimintajärjestö on seurannut, kuinka kolme samankokoista kuntaa, Raisio, Kaarina ja Heinola, ovat onnistuneet työttömien aktivoinnissa. Heinola maksoi sakkoa miljoona euroa. Raisiossa taas maksut alkoivat alentua, kun kunnassa ymmärrettiin, mistä on kysymys.
Positiivisin esimerkki on Kaarina.
– Kaarinassa alettiin toimeen heti, kun laki kuntouttavasta työtoiminnasta tuli voimaan vuonna 2002, Karjalainen kertoo.
– Siellä pidetään ihmisistä kiinni ja tulos on se, että työmarkkinatukimenotkin ovat valtakunnan alhaisimpia, kymmenen prosenttia siitä, mitä ne ovat muissa samankokoisissa kunnissa.
Kaarinassa tuetaan kolmannen sektorin toimintaa.
– Lisäksi työvoimatoimiston johtaja Hannu Roslakka ymmärsi tilanteen vakavuuden ja löysi yhteisen polun kaupunginjohtajan kanssa.
Vanhat jäävät uusien
työttömien jalkoihin
Karjalainen arvioi, että pitkäaikaistyöttömien tilanne pahenee entisestään, kun taantuma aiheuttaa uutta työttömyyttä ja samaan aikaan valtio alentaa työllisyysmäärärahoja, tänä vuonna 45 miljoonalla eurolla.
– Vanha, paljolti edellisestä lamasta jäänyt porukka, joka on kuntouttavan työtoiminnan tarpeessa, jää varmasti jalkoihin. Käy niin, että koulutus ja palvelut suunnataan uusille työttömille.
Karjalaisen mukaan vanhaa porukkaa on 75 000 runsaasta 200 000, jotka työministeriön tilastojen mukaan ovat jo työttöminä.
– Pelkään työttömien määrän nousevan vielä 100 000:lla, kun lama pukkaa päälle.
Esimerkiksi viime vuonna Paltamossa toteutetun Työtä kaikille -hankkeen selvitysmiehenä Huotari on seurannut läheltä työttömien arkea
– 500-päiväisten elämää leimaa pitkään jatkunut köyhyys. Varsinkin maaseudulla on ihmisiä, jotka ovat sopeuttaneet menonsa tulotasoonsa ja aiheuttaneet samalla sen, etteivät saa sitten edes asumis- tai toimeentulotukea. Ihminen saattaa asua puulla lämmitettävässä mökissä ja jättää lääkkeensä ostamatta ja käymättä lääkärissä.
Paltamossa tilanne on sikäli onnellinen, että hankeen myötä pitkäaikaistyöttömien asioita laitetaan kuntoon, tehdään lääkärintarkastukset ja kuntoutuskartoitukset.
Vasemmistoliitto
tekee aloitteita
Vasemmistoliiton puoluetoimsito on toimittamassa tällä viikolla kuntavaltuutetuilleen Anne Huotarin tekemän selvityksen pohjalta neuvot, kuinka tutkia oman kunnan tilanne työllistämissakon osalta. Mukana tulee pohja aloitteesta, jolla korjata tilannetta.
lehti 