Tammikuun 23. 1940 oli talvisodan 55. päivä. Rintamilla käydään kiivaita taisteluja ja Neuvostoliiton pommikoneet moukaroivat Suomen kaupunkeja. Helsingin Mikonkadulla sijaitsevassa ravintola Königissä Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattijärjestöjen Keskusliiton edustajat pääsevät yhteisymmärrykseen julistuksesta, joka tunnetaan Tammikuun kihlauksena.
Julistuksella STK tunnusti periaatteessa työntekijöiden järjestäytymisoikeuden ja SAK:n neuvotteluosapuoleksi työmarkkinoita koskevissa kysymyksissä. Vielä samana iltana sopimusteksti luettiin radiossa ja seuraavana päivänä se uutisoitiin sanomalehdissä.
”Kuusisaaren kolhoosi”
Tammikuun kihlauksen pohjatyö tehtiin pommikoneiden reiteiltä syrjässä sijaitsevassa kuusisaarelaisessa huvilassa Helsingissä.
Siellä tapailivat toisiaan STK:n toimitusjohtaja, varatuomari Antti Hackzell ja puheenjohtaja Åke Gartz, SAK:n puheenjohtaja Eero A. Wuori ja K. A. Fagerholm, joka sosiaaliministerinä samalla edusti maan hallitusta.
Nelikko nimitti kohtaamispaikkaansa ”Kuusisaaren kolhoosiksi” ja luottamukselliset keskustelut johtivat virallisiin neuvotteluihin 17. tammikuuta 1940.
Neuvottelut käytiin Fagerholmin johdolla ravintola Königissä 17. tammikuuta. Paikaksi valittiin kellariravintola, josta ei tarvitsisi paeta pommisuojaan ilmahyökkäyksen sattuessa.
Molemmilla osapuolilla oli oma ehdotuksensa julkilausumaksi. Työnantajat pitivät Fagerholmin kirjoittamaa esitystä liian poliittisena ja monisanaisena. Työnantajien esitys oli puolestaan liian niukka SAK:n edustajille.
Kompromissin kirjoitti SAK:n puheenjohtaja Wuori:
”Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton edustajat ovat käyneet keskenään neuvotteluja, joitten tuloksena on sovittu, että sanotut keskusjärjestöt, todeten vapaan järjestetyn toiminnan merkityksen yhteiskunnassa, tulevat vastaisuudessa luottamuksellisesti neuvottelemaan kaikista niitten toimialalla esiintyvistä kysymyksistä niiden ratkaisemiseksi mikäli mahdollista yhteisymmärryksessä.”
lehti 