Toimitsija Pauli Ukkonen Puuliiton Tampereen toimistosta sai juuri vapun alla selvitettäväkseen taas yhden tapauksen. Uuskaarlepyyläisessä Jeppo Lantgris -sikatilalla kolmisen vuotta huomautuksitta työskennelleet viisi ukrainalaista alkoivat saada varoituksia sen jälkeen, kun he liittyivät liittoon. Kaksi heistä on nyt irtisanottu.
– Varoituksia ja irtisanomisia työantaja perustelee nyt sillä, että he eivät osaa hoitaa tehtäväänsä, vaikka aiemmin työt ovat sujuneet huomautuksitta.
Ukkosella on työpöydällään vino pino ukrainalaisten palkka- ja muita papereita. Niistä selviää muun muassa se, että ukrainalaisille ei ole maksettu ylityökorvauksia.
– Sopimuksissa sanotaan, että teetetään 37,5 tunnin työviikkoa, mutta palkka- ja muista tiedoista selviää, että työtunteja on kertynyt kuukaudessa 193-220, kun ilmoitetun mukainen tuntimäärä olisi 160 tuntia kuukaudessa.
Normaalisti työviikko on 40 tuntia. Ukrainalaisille sovittu työtuntien määrä tarkoittaa, että heille ei kuuluisi työajan lyhennystä eli niin sanottua pekkaskorvausta.
– Mutta koska heillä käytännössä säännönmukaisesti täyttyy 40 tunnin työaika, pitäisi heillä olla myös oikeus työajan lyhennykseen, Ukkonen pohtii.
Tavoitteena palkkojen laskeminen
Viimeisen puolentoista kuukauden aikana Ukkoselle on tullut selvitettäväksi useita sikala- ja maataloustyöhön liittyviä juttuja. Ongelmia ulkomaalaisten työntekijöiden kanssa on myös puutarhoilla. Tyypillinen ongelma on se, että kokeneita työntekijöitä pidetään alimman vaativuusasteen palkalla.
– Usein myös vapaat jäävät pitämättä, tehdään pitkiä työpäiviä, ylityömääräyksiä rikotaan ja ulkomaalaisille varatut asunnot voivat olla ihan mitä sattuu, Puuliiton maaseutuasioiden sihteeri Kirsi Koponen kuvailee.
Ukkonen uskoo, että syy, miksi puutarhoille ja tiloille yhä enenevässä määrin palkataan ulkomaalaisia, on pyrkimys laskea palkkatasoa.
– Kyllä suomalaisiakin puutarhatöihin saa, mutta kun palkkoja aletaan pieksää alas ja kun maksetaan vain minimipalkkaa, niin suomalaiset sieltä ensimmäiseksi lähtee.
Ukkonen tuntee niitäkin tapauksia, joissa normaalipäivää teetetään suomalaisilla ja ylityöt teetetään ulkomaalaisilla.
Maaseudun työehtoja säätelee neljä Puuliiton työehtosopimusta. Ne ovat maaseutuelinkeinojen, turkistarhauksen, puutarhan ja viheralan tessit.
Koposen mukaan yhteisen kielen puuttuminen on suurin syy ongelmiin, joita syntyy kun maatiloille ja puutarhoille palkataan vierastyövoimaa.
– Kieliongelmien vuoksi työehtosopimusten sovellukset voidaan ymmärtää väärin.
Työnantajan tuettava kieliopintoja
Ukkosen mielestä tärkein asia, jolla vierastyövoiman asemaa voitaisiin parantaa, on kielitaidon parantaminen.
– Työnantajat pitäisi velvoittaa antamaan koulutusta.
Ukkonen muistelee muutaman vuoden takaista aikaa, kun Visuvesi Oy otti inkerinsuomalaisia töihin. Yrityksellä oli heille viikoittaista kielikoulutusta. Samassa yhteydessä myös Ukkonen kutsuttiin esittelemään tulijoille ay-toimintaa. Tällainen koulutus olisi suotavaa muuallakin.
– Kielitaidottomana on vaikea puuttua vaikkapa siihen melko tavalliseen tilanteeseen, että aamulla työnantaja ilmoittaakin, että työntekijälle ei ole töitä tänään eikä siten myöskään palkka juokse.
Kasvanut tilakoko vaikuttaa
Suomalaisilla puutarha- ja maatiloilla työskentelee arviolta noin 15 000 ulkomaalaista. Valtaosa ulkomaalaisista, 80-90 prosenttia, on kausiluontoisissa töissä marjanpoimijoina ja vihannessadon korjuussa.
Vierastyövoiman määrä on kuitenkin kovassa kasvussa. Maatilojen tilakoon kasvu on viime vuodet kasvattanut ulkopuolisen työvoiman tarvetta tiloilla. Palkkatyövoimaa tarvitaan lähinnä kotieläintiloilla.
Puuliiton jäsenrekisteristä kerrotaan, että tänä keväänä uusista jäsenistä lähes valtaosa on ulkomaalaisia. Järjestäytyneiden määrä on tosin yhäkin melko pieni. Kaikkiaan Puuliitolla on ulkomaalaisia jäseniä noin 550. Luku ei tosin kerro koko totuutta, koska jäsenrekisteriin on alettu merkitä kansallisuus vasta 2000-luvun alkupuolella.
Neljän maaseututessin alaan kuuluu vajaat 300 rekisteröidyistä ulkomaalaisista jäsenistä. Eniten on virolaisia, venäläisiä ja bosnialaisia.
Välitysfirmat huijaavat
Työtehoseuran raportteja ja oppaita -sarjassa on juuri julkaistu opas vierastyövoiman perehdyttämisestä ja työnopastuksesta puutarha- ja maataloustuotannossa.
Opasta varten tilahaastatteluja tehnyt tutkija Jarkko Leppälä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta kertoo törmänneensä kartoituksen yhteydessä ongelmaan nimeltä vierastyövoiman välitysfirmat.
Ne antavat usein väärän kuvan tulevasta työstä ja palkkatasosta. Karu totuus paljastuu tulijoille vasta Suomessa.
Leppälä kertoo, että Itä-Euroopasta on tuotu bussilasteittain ihmisiä maatiloilla.
– Vasta perillä on selvinnyt, että kaikille ei olekaan töitä.Tulijat ovat kuitenkin maksaneet välitysfirmalle isot rahat, esimerkiksi 400-500 dollaria, tulostaan.
Tilanne elää Leppälän mukaan kaiken aikaa. Yrittäjät etsivät parempia tapoja työhönottoon. Varmoja ovat työministeriön virallinen välitysorganisaatio ja Simo, työharjoittelijoiden välitysorganisaatio.
– Ongelmana on tietysti se, miten yrittäjä ja työntekijä ymmärtävät toisiaan, kun on eri kieli.
Kieliongelmiin törmätään myös työhön perehdyttämisessä.
– Puutarhatiloilla työprosessit ovat usein helppoja eikä työsuojelullista riskiä ole. Mutta maatalouskoneiden kanssa työskennellessä olisi toivottavaa, että kieli ei aiheuttaisi ongelmia, Leppälä toteaa.
uutiskirje 
