Suomalaisten työmarkkinoiden muutos viime vuosina on järisyttänyt koko järjestelmää. Tulopoliittiset kokonaisratkaisut on työnantajapuolen toimesta hylätty ja uudet työnteon muodot ovat lisänneet työntekijöiden epävarmuutta. Vaikka kolme neljäsosaa työvoimasta on edelleen vakituisen työsuhteen piirissä, yksi neljäsosa tekee pätkä- tai silpputyötä tai toimii yksin yrittäjänä.
Torstaina julkistettiin Helsingissä Anu Suorannan ja Anu-Hanna Anttilan kirja Yksin sovittu, jossa kuusi ay-liikkeen johtajaa ja viisi tutkijaa pohtivat muuttunutta tilannetta ja etsivät ratkaisuja tilanteeseen. Kirjan kustantaja on Vastapaino.
Teoksen kirjoittajien artikkelien johtavana lankana on tilannearvio, että nyt on reagoitava moninaistuneisiin työn teettämisen tapoihin ja sopimustoiminnan muutoksiin. Tähän liittyy myös se, että muutoksessa työttömäksi jäävien asema on vaikeutunut sosiaaliturvan karikoissa.
Lainsäädäntökään ei ole enää mukana muuttuneissa työmuodoissa. Esimerkiksi vuosiloma-, vuorotteluvapaa ja työttömyysturvalainsäädäntö kaipaavat päivittämistä.
”Perustetaan neuvosto”
Näkyvin muutos työmarkkinoilla on ollut Elinkeinoelämän keskusliiton päätös hylätä keskitetyt työmarkkinaratkaisut. Ammattiyhdistysliike on esittänyt vanhaa tupoa kevyempiä raamirakenteita. Tähän EK on vastannut palkka-ankkurimallilla, jossa se yksin päättää palkankorotusten maksimit.
SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly korostaa, että kolmikantaisen valmistelun ansioista suomalainen työmarkkinatoiminta on edelleen huippuluokkaa ja pienen valtion selviytymiskeino, jonka merkitystä ei pidä väheksyä.
– Kolmikannassa on tehty hyvää työtä, mutta keskusjärjestöjen yhteistyöhön tarvitaan tulopoliittisten sopimusten käytännön jälkeen uutta ulottuvuutta.
– Suomeen pitää sopimisen vahvaa perinnettä mukaellen perustaa työmarkkinaneuvosto tai suuri neuvottelukunta, jolla ohjataan työmarkkinoita, ehdottaa Lyly.
Onko EK.sta sopijaksi?
Sopiminen edellyttää kuitenkin osapuolia. Professori Pauli Kettunen kysyykin, että onko globalisoituneesta elinkeinoelämästä enää sopijapuoleksi. Yritykset ovat moni- ja ylikansallistuneet. Niiden ratkaisuja ohjaavat globaalit finanssimarkkinat.
Kettusen mukaan yksityisen ja julkisen sektorin raja on liudentunut, samoin palkkatyön ja yrittäjyyden. Tämä kaikki merkitsee, että elinkeinoelämän on helppo esittää omat globaalit etunsa koko yhteiskunnan etuina.
JHL:n puheenjohtajan Tuire Santamäki-Vuoren mukaan työnantajat pyrkivät puhdistamaan keskitetyissä ratkaisuissa tehdyt sopimusosat pois liittokohtaisista ja paikallisista sopimuksista. Hänen mukaansa keskusjärjestöillä tulee olla sopijan rooli kun puhutaan työelämän koordinoinnista ja vakuutusmääräyksistä. Niitä ei voi liittotasolla hoitaa.
Erton puheenjohtaja Tapio Huttula vaatii ammattiliitoilta asennemuutosta. Kokoaikatyö ei voi olla enää kaiken edunvalvonnan ohjenuorana. Työntekijän suojeluperiaate pitää ajanmukaistaa vastaamaan uuden työelämän ja globaalin toimintaympäristön tarpeita.
Koko paletti auki
Määräaikaisen ja osa-aikatyön lisäksi kasvamassa määrin työntekijöitä ulkoistetaan yksin yrittäjäksi. Kirjoittajien mukaan lipuminen työsuhteisesta työstä itsensä työllistäjäksi avaa koko työmarkkinapaletin ja sopimisen uudella tavalla.
Työn muodonmuutos luo uuden tilanteen, oli kyse sitten työn hinnoittelusta, sopimisen ja turvan kattavuudesta, keskinäisestä kilpailusta ja sen rajoittamisesta tai edunvalvonnan ja turvan tarpeesta.
PAMin puheenjohtaja Ann Selinin mukaan ensimmäinen askel uutta turvajärjestelmää olisi palkansaajien työttömyyskassojen jäsenyyden avaaminen itsensä työllistäjille.
Palkansaajien ja koko yhteiskunnan suuri haaste on harmaa talous ja siihen liittyvä siirtotyöläisten asema. Olkiluoto II:n työmaalla on tunnetusti jatkuvia ongelmia ja thaimaalaisista marjanpoimijoista ei välitä kukaan. Tästä kasvavasta ongelmasta voi tulla yksi suuri vedenjakaja suomalaiseen työelämään.
lehti 