Pääministeri Jyrki Katainen (kok.) selvitti maanantaina ensimmäisen kerran omaa osuuttaan filosofi Pekka Himaselta tilatussa tutkimushankkeessa, jonka hinta on 700 000 euroa ja josta viime vuonna julkaistiin Himasen kirjoittama Sininen kirja.
Yle Uutisten mukaan Katainen kiistää, että hankkeen rahoittajat Sitra, Tekes ja Suomen Akatemia olisi painostettu mukaan. Sen sijaan ne olivat itse innostuneita Himasen raportista.
Suomen Akatemian hallituksen puheenjohtaja Arto Mustajoki kertoi viime viikolla Helsingin Sanomissa, että asia tuli Akatemialle yllättäen eikä rahoitushakemus olisi tavanomaisessa menettelyssä menestynyt. Se käsiteltiin kuitenkin ohi normaalien menettelytapojen. Akatemia myönsi hankkeelle 150 000 euroa.
Kataisen mukaan kohuttu hanke lähti liikkeelle hänen keskusteltuaan Himasen kanssa suunnitteilla olevasta kansainvälisestä talouskasvua koskevasta tutkimuksesta, jonka yhtenä kohteena olisi Suomi. Samaan aikaan valtioneuvoston kansliassa oli tavoitteena tehdä selonteko kestävän talouskasvun periaatteesta.
Miksei kilpailutettu?
Eduskunnan tarkastusvaliokunnan jäsen Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) sanoo, että Katainen jätti vastaamatta useisiin perustaviin kysymyksiin:
– Miksi tutkimushanketta ei kilpailutettu?
– Miksi hankkeeseen valittiin juuri Pekka Himanen, vaikka esimerkiksi Ylen mukaan valtioneuvoston kanslian lokakuussa 2011 tekemään tietopyyntöön hallituksen tulevaisuusselonteon taustoituksesta vastasi arviolta parisenkymmentä tahoa?
– Eikö pääministeri pidä 700 000 euron kustannusta yhdestä tutkimushankkeesta kohtuuttomana tilanteessa, jossa tutkimusrahoja on muutoin leikattu?
– Tutkimushankkeen sisällön osalta on vielä kysyttävä, miksi Suomen kestävää kasvua ja hyvinvointia tutkii kansainvälinen professoriryhmä, jonka jäsenistä vain yksi on suomalainen?
Perussuomalaisten Arja Juvonen kysyy puolestaan, miksi hankintalakia ei sovelleta tulevaisuusselvityksen kaltaisiin yhteisrahoitteisiin tutkimushankkeisiin.
Kallista tutkimusta jo 2004
Yle Uutisissa Katainen lisäksi toteaa, ettei hänellä ole mitään erityissuhdetta Pekka Himaseen.
Kuitenkin jo vuonna 2004 hän tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtajana tilasi Himaselta raportin nimeltä Välittävä, kannustava ja luova Suomi, joka maksoi hieman yli tuhat euroa per liuska. 37-sivuisen raportin hinta oli 40 000 euroa. Kaksi sivua siitä on kirjallisuusviitteitä ja kolme tekstissä aiemmin esiintyneiden toimenpide-ehdotusten yhteenvetoa. Uutta tekstiä on siis 32 sivua, joten yhden sivun hinnaksi tulee 1 250 euroa.
Tuossa raportissa ”hyvinvointivaltiomme puolustuksesta globaalissa tietoyhteiskunnassa eli Suomen mallin version 2.0 rakentamisesta”, Himanen antoi kaksi vuotta aikaa toteuttaa muun muassa tuloveron kevennyksen kautta linjan viidellä prosenttiyksiköllä sekä matalapalkkaisten alojen työnantajan sosiaalivakuutusmaksujen keventämisen viidellä prosenttiyksiköllä vähemmän koulutettujen rakenteellisen työttömyyden vähentämiseksi luomalla työpaikkoja muun muassa palveluihin.
Työmarkkinajärjestöille Himanen puolestaan antoi tehtäväksi synnyttää sopimuksella ”olosuhteet luovuuden kautta hyvinvointivaltion tuottavuuden parantamiselle”.
lehti 