Ranskan vastarintaliikkeen konkari Stéphane Hessel kantaa ryhdikkäästi 93:ea elinvuottaan. Hän kirjoitti 30 sivua syistä, joiden takia kannattaa suuttua. Kirjasta on painettu Euroopassa jo yli kolme miljoonaa kappaletta. Siitä on melkein huomaamatta tullut nykynuorison ja arabikevään ohjenuora väkivallattomaan kansankapinaan.
Ranskaksi viime vuoden marraskuussa ilmestynyt Indignez vous! ilmestyy suomeksi elokuun lopussa nimellä Vastarintaan!
Hessel saapuu täpötäyteen lehdistösaliin tapaamaan pariisilaisia toimittajia, jotka kirjoittavat medialle ympäri maailmaa. Vuonna 1917 Berliinissä syntynyt Hessel aloittaa tilaisuuden vaatimattomasti sanoen olevansa ylpeä päästessään näin kansainvälisen toimittajakunnan haastateltavaksi.
Hallitukset manipuloivat demokratioita, jotka eivät enää toimi kansalaisten etujen mukaisesti.
Hänen ensimmäiset sanansa ovat: – Loppuni ei ole kaukana.
Hessel on elänyt pitkän, vaiherikkaan elämän selviämällä natsien keskitysleireistä ja mahdottomista tilanteista kuten natsien hukuttamiskidutuksesta puhuen kiduttajilleen yllättäen täydellistä saksaa.
Pamfletti on käännetty toistaiseksi 25 kielelle, tulossa ovat muun muassa korean- ja japaninkielinen käännös. Jopa kiinankielinen käännös on tekeillä. Kiinalainen ensipainos on vain 30 000 kappaletta. Sitä myydään kolmen euron kappalehintaan, kuten Ranskassakin.
– Jopa Saksassa vastaanotto on ollut hyvä, Hessel ihmettelee. Hän kirjoitti pamflettinsa ranskaksi, ja se on käännetty äskettäin saksaksi.
Suuttumisen oppikirja on mennyt Ranskassa kaupaksi ilman mainontaa, sana kulki nuorison kautta vanhempienkin luettavaksi. Kirjakaupoissa se nostettiin kassan viereen, myyntihyllyyn se oli liian pieni. Vihko levisi nopeasti ympäri maailmaa, mediakin alkoi kiinnostua tästä oudosta ilmiöstä.
Espanjan tuohtuneet
Espanjan pääkaupungin Madridin Puerta del Sol -pääaukiolle leiriytyi kolmeksi viikoksi joukko nuoria, jotka olivat lukeneet oman suuttumisoppaansa. Samaan aikaan arabimaiden nuoriso Tunisiasta Egyptiin, Libyaan ja Syyriaan nousivat vastarintaan vanhoja diktaattoreitaan vastaan.
Monet vastarintaliikkeet jatkuvat yhä verisinä. Kuolleiden määrää ei pystytä laskemaan.
Hesselin sanoma keskittyy kuitenkin väkivallattomuuteen.
Vastarintaan!, alkuperäiseltä nimeltään Indignez vous!, tarkoittaa suuttumisen jälkeistä toimintaa, ei-väkivaltaista protestointia.
Elinikäisen protestoijan kiukku löytyi Ranskan vastarintaliikkeen toiminnassa natsi-Saksan fasismia vastaan. Nykyaikamme on myös täynnä vastarinnan aineksia.
Sodan loputtua Euroopassa alkoi 30 vuoden kasvukausi, jota Ranskassa yhä muistellaan ”loistovuosina”. Silloin saatiin aikaiseksi vuosiloma, eläke ja sairausvakuutus.
Nykyinen talouskriisi alkoi vuosina 2007–2008, eikä laantumisesta ole merkkiäkään. Euro uhkaa kaatua, planeettamme suojelutoimet ovat ”säälittävän tehottomia”. Raha hallitsee, tuloerot kasvavat kaikissa maissa. Nykyiset hallitukset manipuloivat demokratioita, jotka eivät enää toimi kansalaisten etujen mukaisesti. Nuorisolla ei ole enää syytä uskoa parempaan elämään.
Edes Barack Obaman aikana ei ole edistytty, Hessel tiivistää.
Ainoastaan Israelin ja Palestiinan rauhanprosessissa Hessel näkee edistystä Israelin alettua pohtia uudestaan 40 vuoden takaisia ehdotuksia.
Maailmassa on edelleen kodittomia maita, Palestiinan lisäksi ainakin Somalia ja Länsi-Sahara.
Valtioiden ei pidä alistua rahan valtaan, hallitusten täytyy rohkeasti säätää uusia lakeja ilman pääoman painostusta, Hessel korostaa.
Hän myöntää, että on pamfletissaan esitellyt vain tuohtumisen aiheita, mutta ei ehdotuksia, mitä tehdä väkivallattoman vastarintakapinan jälkeen.
– Monet muut filosofit ovat pohtineet asiaa, jatkoa kaikelle. Itse en halua esiintyä vallankumousjohtajana.
Suuttumisen velvollisuus
Pamflettiin on tiivistetty selkeästi ja yksinkertaisin sanoin kaikkia kansalaisia pohdituttavat ongelmat, Hesselin historiallisesti taustoittamilla tiedoilla.
Vastarinnan syy on suuttuminen. Miten on mahdollista, että toisen maailmansodan jälkeen raunioituneen Euroopan vapautumisen jälkeen rahaa ei mukamas enää ole, hän kysyy.
”Rahan valta ei ole koskaan ollut niin suuri, röyhkeä, itsekäs, omien palvelijoidensa avulla valtion ylimpiä kerroksia myöten. Siitä huolimatta, että Ranskan vastarintaliike urhoollisesti taisteli juuri rahan valtaa vastaan.”
Hessel toivoo kaikkien löytävän oman suuttumisen aiheensa, samoin kuin hän vihastui ensiksi fasismiin.
Oppi-isänä Sartre
Hessel oli kouluikäisenä ranskalaisen filosofin Jean-Paul Sartren oppilas, vaikka ei tämän väkivaltateoriaa hyväksynytkään. Toisaalta hän uskoi myös Hegeliin.
Nykynuorille hän suosittelee, että he tuohtumisen lisäksi liittyisivät sellaisiin järjestöihin kuin Attac, Amnesty, kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt.
Ranskassa kasvaneena ja asuneena hän kannattaa vajaan vuoden kuluttua pidettävissä presidentinvaaleissa sosialistipuolueen puheenjohtajaa Martine Aubrya.
Hän kannattaa myös vihreitä, josta on tullut iso ja hyvin toimiva puolue saksalais-ranskalaisen Daniel Cohn-Benditin ansiosta. ”Punainen Dany” on tyypillinen tuohtuja ja hänet muistetaan parhaiten vuoden 1968 mellakoiden agitaattorina.
Hessel on jo suunnitellut oman vasemmistohallituksensa. Presidenttinä tietysti Aubry, pääministerinä ja muina ministereinä vain vasemmistolaisia ja vihreitä.
Elämä jatkuvaa vastarintaa
Hesselin isä oli juutalainen kirjailija ja kääntäjä, hänen äitinsä oli kuvataiteilija, muusikko ja kirjailija. Perhe muutti Pariisiin Stéphanen ollessa seitsenvuotias. Perhe sopeutui nopeasti pariisilaiseen taidemaailmaan, ystäväpiiriin kuuluivat muun muassa dadaisti Marcel Duchamp ja amerikkalainen kuvanveistäjä Alexandre Calder.
Sodan sytyttyä Hessel oli saanut Ranskan kansalaisuuden ja hänet mobilisoitiin rintamalle. Mutta hän pettyi nopeasti Ranskan valtionjohtajan Pétainin natsi-Saksaa myötäilevään politiikkaan ja pakeni Lontooseen Charles de Gaullen johtaman vastarintaliikkeen riveihin. Hesselin tehtäväksi annettiin yhteydenpito pariisilaisverkostoihin.
Gestapo pidätti Hesselin, kidutti häntä ja kuljetti Buchenwaldin keskitysleiriin vuonna 1944 muutamaa päivää ennen Pariisin vapautumista natsivallasta.
Hessel tuomittiin hirtettäväksi. Mutta leirissä raivosi lavantauti, ja Hessel otti erään siihen kuolleen ranskalaisen henkilöllisyystodistuksen ja välttyi kuolemalta. Uuden nimen alla hänet siirrettiin Rottlebroden leiriin, josta hän pakeni, saatiin kiinni ja vietiin nyt Doran leiriin. Sieltäkin hän onnistui pakenemaan eikä enää joutunut kiinni, sillä liittoutuneiden joukot olivat lähestymässä Doraa.
Hesselillä oli sodan aikana paljon onnea, josta hän osasi olla kiitollinen. ”Takaisin annettu elämä velvoitti”, hän kirjoitti muistelmissaan.
Niinpä Hesselistä tuli YK:n kansainvälinen diplomaatti ja hän pääsi neuvottelemaan ihmisoikeuksien julistuksesta. Hän kyllästyi kuitenkin YK:n ilmapiiriin väittäen henkilökunnan olevan kiinnostuneempi korkeasta palkastaan kuin ihanteista. Eläkkeelle siirtymiseen saakka Hessel toimi Ranskan diplomatian palveluksessa.
Vasta parikymmentä vuotta sitten Hessel liittyi Ranskan sosialistipuolueeseen. Sekin tapahtui miehen veren kuohahtaessa taas kerran. Ranskalaiset olivat valinneet sosialistipresidentti François Mitterrandin seuraajaksi oikeistolaisen Jacques Chiracin.
”Olen aina ollut toisinajattelijoiden puolella”, oli selitys.
uutiskirje 
