Yksi asia on jokseenkin varma: Lähi-itää nyt ravistelevien suurten mullistusten jälkeen kurdien asema tuskin palaa ennalleen.
Näin arvioivat Kristiina Koivunen ja Welat Nehri, jotka ovat kirjoittaneet ensimmäisen suomenkielisen yleisesityksen niin sanotusta kurdikysymyksestä. Heidän kirjansa Kurdistan itsenäisyyden kynnyksellä? ilmestyi viime viikolla.
Kurdit, joita on 40–45 miljoonaa, ovat Lähi-idän kolmanneksi suurin kansa. He ovat kuitenkin maaton kansa, neljän valtion alueelle jakautunut.
Turkin demokratiapaketin anti kurdeille on yhä niukka.
Ensi vuonna tulee kuluneeksi 500 vuotta siitä, kun kurdien alue jaettiin ensimmäisen kerran. Viime kesänä puolestaan tuli 90 vuotta Lausannen sopimuksesta, jossa nykyinen jako tehtiin.
Kirjoittajien mukaan kurdeilta kysymättä tehdyt jaot ovat johtaneet jäätyneeseen konfliktiin, joka on aina valmis puhkeamaan uudestaan.
1800-luvulta lähtien on aina jossakin Kurdistanin osassa ollut kansannousu. Miten nykyinen tilanne poikkeaa aiemmista?
– Nyt kuohuu joka puolella Kurdistania samanaikaisesti. Kaikissa Kurdistania hallitsevissa maissa – Turkissa, Iranissa, Irakissa ja Syyriassa – on vakava poliittinen kriisi enemmistökansan keskuudessa, sanoo Kristiina Koivunen.
Kirjan punaisena lankana on kurdien kansallistunteen kehittyminen. Kirjoittajien mukaan kansallisidentiteetti on vahvistunut, kun internet ja satelliittitelevisiot mahdollistavat kurdien kommunikoinnin yli rajojen.
Irakissa lähes itsenäisyys
Kurdien näkökulmasta Turkin hallitsema kurdialue on Pohjois-Kurdistan, Syyriassa on Länsi-Kurdistan, Iranissa Itä-Kurdistan ja Irakissa Etelä-Kurdistan.
Kurdien tilanteeseen vaikuttavat näiden neljän maan hallitukset, mutta myös Lähi-idästä kiinnostuneet suuret vallat kuten Yhdysvallat, Venäjä, Euroopan unioni ja jopa Kiina.
Vuoden 2003 jälkeen kurdien itsehallintoalue Irakissa on käytännössä ollut kuin itsenäinen maa, vaikka se onkin osa Irakin liittovaltiota. Öljytulot ovat tuoneet alueelle myös vaurautta.
Koivunen huomauttaa kuitenkin, ettei Etelä-Kurdistan ole taloudellisesti riippumaton. Entisen elintarvikeomavaraisuuden tuhosivat kylien hävittäminen, kansainvälinen kauppasaarto ja lopulta YK:n 1990-luvun Ruokaa öljystä -ohjelma.
– Ohjelman jälkeenkin Turkki ja Iran ovat myyneet sinne halvalla elintarvikkeita pitääkseen alueen riippuvaisena. Paikallinen maanviljely ei pysty kilpailemaan tuonnin kanssa.
Kiista öljystä
Welat Nehri sanoo, että Irakin uuden perustuslain lupaamaa kansanäänestystä kurdialueen tulevaisuudesta on jatkuvasti lykätty, eikä se ole nytkään näköpiirissä.
– Ratkaisua Kirkukista (kurdiksi Kerkûk) ja muista niin sanotuista kiistanalaisista alueista ei ole saatu aikaiseksi. Jos kurdien autonominen alue nyt julistautuisi itsenäiseksi, jäisi puolet Etelä-Kurdistanista pois.
Toinen sitkeä kiista Irakin keskushallinnon kanssa koskee öljyä. Kurdialue on tehnyt sopimuksia ulkomaisten yhtiöiden kanssa, joukossa maailman suurimpia yhtiöitä.
Irakin keskushallitus on Nehrin mukaan yrittänyt jarruttaa sopimuksia ja painostaa yhtiöitä.
– Sopimukset ovat kuitenkin yhtiöille edullisia, ja osa niistä on mieluummin lähtenyt pois Irakin muilta öljyalueilta.
– Öljyn tuoma vauraus on saanut naapurit kiinnostumaan Etelä-Kurdistanista. Suhteet Turkkiin ovat lämmenneet, ja Etelä-Kurdistan on tätä nykyä Saksan jälkeen Turkin suurin vientikohde.
Turkin prosessi
Lukumääräisesti eniten kurdeja on Turkissa. Recep Tayyip Erdoganin hallitus ja Abdullah Öcalanin johtama Kurdistanin työväenpuolue PKK ovat tammikuusta alkaen julkisestikin neuvotelleet, vaikka Öcalan yhä istuu Imralin vankilassa.
Sovituista askelista on lähinnä toteutunut kurdisissien osittainen vetäytyminen. Erdogan esitti odotetun demokratiapakettinsa syyskuussa, mutta sen sisältö on Nehrin mukaan niukka.
– Merkittävintä on äänikynnyksen alentaminen kymmenestä prosentista viiteen. Kurdinkieliset paikannimet sallitaan. Tärkeimmässä asiassa eli kurdinkielisen opetuksen sallimisessa anti on hyvin vajavainen, koska se sallitaan vain yksityiskouluissa.
Nehri kertoo, että yli sadassa Turkin kunnassa on kunnanjohtajana kurdi. Niissä on jo toteutettu kurdinkielen asemaa parantavia uudistuksia riippumatta Turkin laeista – tosin osa kunnanjohtajista sitten istuukin vankilassa.
Turkissa järjestetään ensi vuonna sekä kunnallisvaalit että presidentinvaalit. Erdoganin odotetaan pyrkivän presidentiksi ja hän pyrkii muuttamaan perustuslain presidenttivaltaiseksi.
Erdoganin AKP-puolueen paikat eivät riitä perustuslain muuttamiseen tarvittavaan määräenemmistöön. Siihen tarvitaan kurdikansanedustajien tukea, mikä antaa heille tiettyä neuvotteluvoimaa.
Kunnallisvaaleissa kurdipuolue BDP lupaa tuoda kurdinkielisen opetuksen peruskouluihin niissä kunnissa, joissa se saa enemmistön.
Syyrian sodan laineet
Syyriassa presidentti Bashar al-Assadin hallinto veti joukkonsa pois maan pohjois- ja koillisosan kurdialueilta. Kurdit ovatkin jo toista vuotta pyörittäneet itse alueen paikallishallintoa.
– Kurdit neuvottelivat opposition rinnalle liittymisestä, mutta se ei sitoutunut lupaamaan kurdien aseman parantamista, sanoo Nehri.
Kurdit jäivät siis ulos oppositiorintamasta. Viime kesänä opposition radikaalein osa, jihadistit, tunkeutui kurdialueelle ja teki siviilien joukkomurhia.
– Länsi-Kurdistanista on nyt paennut 200 000 ihmistä pelkästään Irakin kurdialueille. Kurdijoukot ovat kuitenkin kyenneet suurimmaksi osaksi karkottamaan jihadistit.
Syyriassa vaikuttaa kaksi vahvaa kurdipuoluetta, toinen on lähellä Turkin PKK:ta ja toinen Irakin KDP:ta.
– Puolueet ovat olleet eripuraisia, mutta nyt ne ovat kyenneet yhdessä hallitsemaan Länsi-Kurdistanissa lähes puolitoista vuotta. Tämä on poikkeuksellista.
Nehri ja Koivunen eivät muutenkaan salaa sitä, että yksi suurista esteistä kurdien kansallisissa pyrkimyksissä on ollut keskinäinen kiistely, joka on välillä kärjistynyt aseelliselle tasolle. He uskovat kuitenkin, että tilanne on nyt paranemassa.
Yksi askel yhteistyön parantamisessa on kurdien kansalliskongressi, joka on suunniteltu perustettavaksi marraskuun viimeisellä viikolla pidettävässä kokouksessa. Sitä on valmistelemassa 39 Kurdistanin kaikkia neljää osaa edustavaa puoluetta sekä muissa maissa asuvan kurdidiasporan edustajia.
Ei paluuta entiseen
Nehri uskoo, ettei Syyriassakaan ole enää paluuta kurdien entiseen kansalaisoikeudettomaan tilaan, vaan ainakin jonkinlainen itsehallinto tulee säilymään.
Nehrin mukaan Irakin, Turkin ja Syyrian tilanteet vaikuttavat kaikki toisiinsa. Turkki haluaa ratkaista oman kurdikysymyksensä vain omilla ehdoillaan, mutta samalla se on kiinnostunut yhteistyöstä Irakin ja Syyrian kurdien kanssa.
Vaikein tilanne on hänen mukaansa Iranissa.
– Iranissa ei ole mitään etnisyyteen perustuvia oikeuksia ja kurdiaktivisteja hirtetään tekaistuilla syytteillä huumekaupasta ja salakuljetuksesta.
Koivunen ja Nehri esittävät kirjassaan useita skenaarioita Kurdistanin alueen tulevaisuudesta. He eivät pidä mahdottomana, että valtioiden rajatkin alueella vielä muuttuvat, jos esimerkiksi Syyria ja Irak jakautuvat pysyvästi kolmeen osaan.
Kristiina Koivunen–Welat Nehri: Kurdistan itsenäisyyden kynnyksellä? Edita 2013. 388 sivua.
lehti 