Kreikan politiikkaa hallitsi demokratian paluusta vuodesta 1974 lähtien kaksi puoluetta, muistutti Thessalonikin Aristeles-yliopiston tutkija Giorgos Katsambekis Ulkopoliittisen instituutin seminaarissa tällä viikolla. 1990-luvun puolivälissä molemmat, sosiaalidemokraattinen Pasok ja konservatiivinen Uusi demokratia (ND), suuntautuivat keskustaan.
– Niiden näkemykset talouspolitiikasta tulivat niin samankaltaisiksi, että ne kohta syyttivät toisiaan ohjelmiensa varastamisesta.
Hallitusten julistaessa vaihtoehdottomuutta tuli Katsambekisin mukaan poliittiselle kentälle tilaa.
Valtavirran puolueet olivat muotoutuneet samankaltaisiksi.
Oppimisen projekti
Syriza oli muodostettu vuonna 2004 useiden puolueiden ja ulkoparlamentaaristen vasemmistoryhmien koalitioksi.
Puolue vetosi nuorisoon ja sosiaalipoliittisiin aktivisteihin. Se kiinnosti globalisaatiokriittisiä ja antiautoritaarisia liikkeitä, opiskelija- ja ympäristöliikkeitä, feministejä sekä vähemmistöjen kuten maahanmuuttajien ja lgbt-liikkeitä.
– Tämän projektin tarkoituksena oli tulla ja siitä tuli oppimisen projekti Syrizalle. Puolue pääsi lähemmäksi kansalaisyhteiskuntaa. Sen ymmärrys marginalisoiduista ryhmistä kasvoi. Se sai avainpaikoilleen uusia nuoria aktivisteja.
Syrizan toinen askel oli Katsambekisin mukaan tuoda näiden ryhmien asiat politiikan kentälle. Syriza muodosti radikaalin opposition valtavirran puolueille. Se asettui uusliberalismista ja sääntelyn purkamisesta kärsivien ryhmien kuten nuorison, työttömien ja prekariaatin puolelle.
Liikkuvien äänestäjien tuki
Vuonna 2009 Syrizalla oli jo vahva asema sosiaalisissa liikkeissä, mutta vaaleissa se oli yhä 4–5 prosentin puolue. Kreikan keskiluokka pärjäsi vielä suhteellisen hyvin.
– Mutta kun Kreikka ajautui kriisiin, kasvava köyhtyminen, turhautuminen ja viha irrottivat monet äänestäjät entisistä puolueistaan. Pasokin romahtaessa Syriza tajusi, että se voi astua johtamaan uutta enemmistöä ja rakentaa laajan, valtarakenteen haastavan liittoutuman.
Näin Syrizasta tuli Katsambekisin mukaan ainoa parlamentaarinen voima, joka tuki uusia, talouskuripolitiikkaa ja epädemokraattisuutta vastaan nousseita liikkeitä.
Muista liikkuvien äänestäjien tavoittelijoista ei ollut kilpailijoiksi.
– Kommunistinen puolue KKE oli vihamielinen uusille liikkeille, koska se ei pystynyt kontrolloimaan niitä. Äärioikeiston LAOS taas oli itse mukana leikkaajahallituksessa.
Aiheesta enemmän tänään perjantaina 29.5. ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä.
uutiskirje 
